Suomalaiset lähtivät sitten Malmöseen suurella joukolla. Kymmenen paikalle saapunutta joukkuetta tulivat paikalle tiputellen. Osa otti osaa kaikkiin esikisoihin, osa vain yhteen tai kahteen ja loput aloittivat totuttelun vasta kisojen alkaessa.

Kisanäyttämö oli Malmön lounaispuolella oleva MSS (Malmö Segel Sällskap) –purjehduskerho. Klubinrakennuksesta avautuu upea näköala merelle. Vastarannalla häämöttää Kööpenhamina ja vasemmalla Euroopan pisin, 8 km:n pituinen Örensundin silta. Klubirakennuksessa on suuri ravintola, jossa sai kohtuullisia aterioita ja varsin edullisia aamiaisia. Sinänsä hienot puitteet saivat kuitenkin myös kritiikkiä. Suihkuja oli kahdessa paikassa vain muutama ja lämmin vesi loppui yleensä kättelyssä.

Aamulla keli oli aurinkoinen, lämmin sekä vähätuulinen. Siis vähemmän allekirjoittanutta venekuntaa suosiva.

Lähdöt saatiin liikkeelle ajoillaan edellisen päivän pitkän odottelun sijaan. Tuulien haisteleminen näytti olevan erityisen tärkeää ja oma hajuaistimme tuottikin kolmanneksi viimeisen sijan ensimmäisellä ylämerkillä. Siitä alkoi pitkä mutta kärsivällinen kipuaminen muutaman sijan ylemmäksi. Toisessa lähdössä yritettiin sitten seurata paremmin aluksi valittua taktiikkaa: katsoa mitä paremmat tekevät ja mennä perässä. Ensimmäinen ylämerkki todisti taktiikamme ylivoimaisuuden: perässä oli jo parikymmentä venettä! Jotenkin olisi pitänyt yhdistää ensimmäisen lähdön loppukiri tähän koska siitä sitten alkoikin sijojen menettäminen.

Kaksi ensimmäistä kisapäivää on takana. Kärki liikkuu uskomattoman kovaa, ja Hunger/Jess-parin sarja näyttää komealta: 1,1,2,1,1.

Suomalaisten menestys on vaatimatonta: parhaana tässä vaiheessa Saarela/Lindfors sijalla 36. Muut suomalaiset keikkuvat listan heikommalla puolella. Raita/Raita-tiimillä on kuitenkin kaksi hyvää sijaa (21. ja 27.).

Lauantain ajoittain toiselle kymmenelle nouseva tuuli aiheutti jonkin veraan välinerikkoja (Iso Vihree keskeytti) ja monelle tiimille tuli uintiharjoituksia. Ian Pinnell menetti mastonsa slööraavan ja kryssivän paaran veneen törmäyksessä. Vielä sunnuntainakin kisoissa oli dramatiikkaa: porilaisten veneeseen ajettiin reikä ja tilanteesta tuli hylkäys;

Ensimmäinen päivä purjehdittu. Suomen fliitti kisailee keskenään. Tosin ymrtävät paremmin kotimaista merkelllä. Keli aamusta sateinen, mutta parani vesille lähdettäessä. Eka startti kevyempää ja jälkimmäisessä koveni sen verran, että järvi seilorit Merikalliota myöten katselivat taka-alalla mestareiden menoa. Iltapäivästä puhalteli 8-10 m/s ja fliitti venyi pitkäksi, onneksi aikaa maaliin tuloon ensimmäisen jälkeen 60 min.

Tavoitteessa pysytty Treen fliitissä. Ei ole hermoiltu, olutta nautitti kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Maistuu muuten hyvältä tiukan slöörin jälkeen kryssillä huilatessa.

Terveisin Erkka Fin 7824 lähes vanhin runko,

tarjosi vaihtelevaa tuulta: 1-6 m/s. Virta oli taas melkoinen, lähes 1 s alamerkillä, tuuleen päin. Suomalaisista toistaiseksi nopein vene, 8056 jatkaa niukasti kärkikymmenen ulkopuolella, ja muutkin pitävät kunniakkaasti aivan uusimpia ja hienoimpia veneitä takanaan.

Kisapaikalle saapuu joka päivä muutama venekunta lisää ja kaikkien valmistautuminen tähtää selvästi h-hetkeen, la-aamuun jolloin varsinaiset kisat alkavat.

Varsinaisten kisojen alettua laitamme joka päivän nopeimman venekunnan kirjoittamaan pienen raportin sivuille, joten silloin lisää..

Kolmas kisapäivä valkeni puolipilvisena ja tuultakin oli aikaisempaa
jonkinverran enemmän, 1. race 3-5 m/s ja 2. race 4-7. Pohjoisvirtaa oli 0,5-1 solmua. Tavan mukaan käytössä oli gate-startti.
Hamlin – Alarie jatkoi menoaan ja vei avoimen Ruotsin mestaruuden. Suomalaisista paras oli Raidan venekunta 17. sijalla. Muut suomalaiset tasaisesti pitkin tulosluetteloa, ks. MSS:än sivuilla.
Suomalaisjoukkue alkaa olemaan kasassa. Ruotsalaisolut ei ole hyvää mutta onneksi Tanska on lähellä. Olle Martonen