EM-kisaraportti Warnemündestä 2017

2017 505 EM-kilpailut purjehdittiin 6.-9.7. Saksassa, Warnemündessä osana Warnemünder Woche -megatapahtumaa. Suomalaisista oli mukana vain meidän, alltså Jukan ja Antin, venekunta. Ruotsalaisille kisat olivat kivasti vain lyhyen lauttamatkan päässä, joten he osallistuivat 10 tiimillä. Mukana oli venekuntia myös Euroopan ulkopuolelta Etelä-Afrikasta, Yhdysvalloista ja Australiasta asti, joten kovinkaan paljoa kilpailut eivät MM-karkeloista eronneet.

Olimme odottaneet näitä kisoja hieman tavallista enemmän, sillä olihan Ian Pinnell luvannut toimittaa Jukalle uuden lelun juuri Warnemündeen. Lelulla tarkoitan tietysti uudenkarheaa Ovingtonia FIN-9193:a – kisojen aikaan maailman uusinta 505-venettä. Itse saavuin pelipaikoille keskiviikkona aamuyöllä Ruotsin läpi, jenkkeihin MM-kisoihin lähetettävää vanhaa venettä koko perheeni voimin perässä raahanneena, kun Jukka tuli muutamaa tuntia myöhemmin lentokone- ja junakyydillä. Ianin Briteistä kuskaama, valmiiksi heloitettu vene odotti pressuihin käärittynä kilpailusataman slipin vieressä.

Saapumispäivän aikana oli tarkoitus päästä nopeasti kokeilemaan, että uudessa veneessä kaikki toimii kuten plug-and-play -paketilta odotimme. Veneen rikaamisessa vierähti kuitenkin monta tuntia, kun useimmat narut/köydet piti itse lyhentää halutun mittaisiksi. Kun kaikki oli vihdoin valmista, olivat saksalaiset huolissaan, että lähtisimme vesille ennen kuin veneelle on pidetty nimenantoseremoniaa – moinen kun tietäisi pahaa epäonnea. Nicola Birkner valtuutettiin toimimaan kastajan roolissa, alkoholin virkaa puolestaan toimitti saksalainen vehnäolut. Jukka jatkoi nopeaksi havaittua ”kahden naisen”-nimeämiskäytäntöään ja uuden veneen nimeksi tuli Riiamari. Riiamari kuvastaa nimenä railakasta rairai-meininkiä, josta haluamme vesillä nauttia. Vieläkin jäi epäselväksi kuka on tuo salaperäinen Mari, joka kulkee kaikkien Jukan veneiden nimien mukana…

Auringon jo laskiessa suoritimme n. tunnin mittaisen neitsytpurjehduksen. Lähes kaikki toimi kuten pitikin. Ainut pettymys oli oikeastaan spinnupumppujen toimimattomuus. Teoria ei tällä kertaa vastannut käytäntöä. Tähän oli kuitenkin jo etukäteen osattu varautua ja vene oli heloitettu siten, että spinnun saa nostettua ja laskettua perinteisesti kaksikätisesti. Maailmalla on nyt kovassa nosteessa ollut myös spinnun nosto-operaation suorittaminen gastin toimesta. Meidän veneeseen sitä ei Suomen gastiliiton työehtosopimuksen mukaisesti tietenkään vielä tullut, mutta Ianin omassa veneessä oli käytössä hieno systeemi, jonka jopa minä gastina suostuisin ottamaan käyttöön. Siinä ei tarvitse kyykistellä vetämään mitään falleja kölilaatikon päältä vaan nostin tulee näppärästi ulos suoraan mastosta puomin alapuolelta. Ianin gasti Dave Shelton kehui systeemiä parhaaksi, joita on kokeillut. Katsotaan onko meidän veneessä joskus samanlainen vai oppiiko Jukka ajamaan venettä jaloillaan noston aikana ohjaten.

Torstaina hyvin nukutun yön jälkeen alkoivat itse EM-karkelot. Meillä oli aamulla vielä ohjelmassa mittaukset, joista ei tullut huomautettavaa. Tosin meiltä tarkistettiin vain, että korrektorit löytyvät ja purjeista mittamiehen merkinnät. Venettä ei punnittu. Päivän kisapurjeiksi valitsimme ”full”-setin eli syvä fokka, syvä stuura ja supermax-spinnu. Kovempaan keliin meillä on hieman litteämpää settiä ja pienempää spinnua.

Kipparikokouksen jälkeen oli aika suunnata vesille. Ian toimitti veneen mukana trimmitaulukon, joten vedimme taulukon mukaisesti vallitsevaan n. 4 m/s tuuleen trimmit kohdalleen ja totesimme, että ”tuntuu hyvältä, mennään näillä”. Ennen starttia suoritimme perusrutiinit: mediaanikulmat muistiin molemmilta halsseilta, alagaten suoruuden arviointi tuuleen nähden, spinnun testaus ja jonkinlaisen visuaalisen havainnon saaminen hyvin kaukana siintäneestä ylämerkistä. Tuuli oli ”hitaasti oskilloiva” eli yli 10 asteen shiftejä tuli, mutta tuuli pysyi melko pitkään uudessa suunnassa ennen kuin oskilloi takaisin. Starttistrategiaamme noudatimme myöskin hyvin rutiininomaisesti eli lähdimme 2 minuuttia ennen gatestarttia ajamaan lähtölipulta paaralla hieman linjan yläpuolella kryssikulman muuttumista tarkasti seuraten ajoittaaksemme starttimme shiftien suhteen oikeaan aikaan ja sopivaan rakoon muihin veneisiin nähden.

Mielestämme hyvä paikka löytyi melko alkupäästä 93 veneen fleettiä. Lähtökiihdytys ei ollut mitenkään erityisen onnistunut, mutta yllätykseksemme saimme pidetyttyä helpohkosti kaistamme ja kaivettua itsellemme puhdasta ilmaa. Uudessa veneessä oli potentiaalia. Pysyttelimme vapaissa tuulissa melkolailla keskellä rata-aluetta, mutta hautauduimme ylämerkkiä lähestyttäessä jonnekin fleetin puolivälin paikkeille. Luulin moottoriveneessä ollutta poijua levittäjäksi, joten siihen tähdäten ajatin Jukan hieman leikan yli, mutta toisaalta näin ajamalla vältimme pahimman ruuhkan ja kiersimme lopulta 25-30 joukossa ensimmäisen ylämerkin.

Lenssillä fleetti jakaantui nopeasti kahtia. Osa jiippasi lähellä ylämerkkiä, osa jatkoi meidän tavoin styyralla pidempään. Itse otimme jiipin taas melkolailla keskelle rata-aluetta vapaalle kaistalle säilyttäen mahdollisen styyran edun alamerkillä. Alamerkkiä kiersimme hyvän nousun tehtyämme suunniileen sijalla 15. Venevauhti kryssillä oli taas kilpailukykyinen, mutta shiftejä ei päästy ruuhkan vuoksi ajamaan ihan haluamiimme suuntiin, mutta ylämerkki kierrettiin tästä huolimatta jossain sijoilla 10-15. Vikalla lenssillä jiippasimme hieman edellistä lenssiä aikaisemmin taistellen tiukasti sijoituksesta 10 joukossa. Tulimme maaliin juuri Ian Pinnellin edellä sijalla 11. Hmm… Riiamarin tulikastehan alkoi hyvin. Vauhti riitti pysymään näiden miesten vauhdissa ja ennen kaikkea onnistuimme nousemaan aikaisemmista arvokisoista poiketen ekan kryssin jälkeen pari kymmentä sijaa ylöspäin TOP-10:n lähelle.

Toisessa lähdössä tuuli oli edelleen kevyt noin 4 m/s. Lähtörutiineista ei poikettu ja starttimme ajoitimme hieman ensimmäistä lähtöä myöhemmäksi. GPS-datan perusteella fleetin viimeisen kolmanneksen joukkoon. Tälläkään kertaa emme saaneet täydellistä lähtöä oltuamme hieman liian ylhäällä gate-veneeseen nähden, jolloin kiihdytystila loppui kesken. Hetken sinnittelimme styyralla, kunnes päätimme ottaa tiukat perät yläpuolen veneestä ja lähteä raivaamaan itsellemme kaistaa hieman enemmän oikealta. Kohta kompassi näytti, että olisi taas aika vendata ja pian alkupäässä startannut fleetti tulla perämme takaa kohti oikeaa laitaa. Jotain olimme tehneet oikein. Aivan keulilla emme olleet, mutta vapaissa kuitenkin. Ylämerkin taisimme kiertää 10:ntenä. Lenssillä laskettelemille alaspäin aivan Pinnellin vanavedessä, mutta jotain siinä venekunnassa osattiin tehdä paremmin, sillä aivan lenssin loppuosuudella he onnistuivat kasvattamaan rakoa meihin useita kymmeniä metrejä. Alamerkillä olimme kuitenkin hienosti jo 7:s.

Viimeisellä kryssillä Tanskan vanhusveljekset olivat ylivoimaisessa johdossa. Itse olimme ylämerkillä tippuneet pari sijaa alaspäin, mutta otimme viimeisellä lenssillä menetyt sijat takaisin tullen aivan Pinnellin veneen perässä seitsemäntenä maaliin. Huhhuh. Ei tällaista aloitusta regatalle näin isossa fleetissä ole ennen päässyt tapahtumaan. Laitetaan vaikkapa veneen hyvyydeksi nämä sijoitukset. Ianin trimmitaulukko toimi. Trimmeihin ei juuri koskettu. Höjdimoodia varten toki liikkejä tiukemmalle, mutta muuten perustrimmi pysyi samana, taulukon mukaisena koko lähdön.
Enempää lähtöjä ei ekana päivänä purjehdittukaan, joten spinnu takaisin ylös ja pikavauhtia slipille ja kisaoluelle ennen ruuhkaa. Rantaan päästyämme kaiuttimista kuului kuulutus, että FIN-9193 pitäisi viedä uudelleen mittauspisteelle ja punnitukseen. Hah, jos sijoituksemme olisi ollut 20:n huonommalla puolella, tuskin punnituskäskyä olisi koskaan tullut. Vene oli pesun jälkeen pari kiloa ylipainoinen ja komitea halusi vielä uusintamittauksen seuraavana aamuna, kun vene olisi kuivempi.

Myöhemmin illalla meillä oli avajaispartyt mikä tarkoitti pöytien täydeltä grilliruokaa mahtavine lisukkeineen. Arvokisojen parasta antia!

Perjantaina ohjelmassa oli kolme starttia, mutta tuuliennuste oli kovin vaatimaton. Ensin maissa nostettiin kahden tunnin lykky ja myöhemmin vielä toiset kaksi tuntia lisää. Näin ollen ensimmäisen startin oli määrä tapahtua klo 16. Mutta tuulta ei koskaan tullut, joten pian salkoon nostettiin AP + A -liput. Ei lähtöjä tänään. Veneemme punnittiin toistamiseen, eikä se alittanut minimipainoa, joten täysin laillisella veneellä purjehdimme.

Lauantaille oli luvattu railakkaampaa keliä. Meidän oman tuuliennusteen mukaan aamulla piti tuulla 6-10 m/s, joka kevenisi puoleenpäivään mennessä ja kuolisi lopulta kokonaan pois. Toinen ”ei-niin-pro”-ennusteemme näytti hieman paremmalta eli tuulta pitäisi riittää melkein koko päiväksi ja järjestäjien tuuliennuste tuki tätä jälkimmäistä ennustetta. Myös Britit kertoivat kovemman tuuliennusteen puolesta ja vaihtoivat rättejä veneeseensä. Kuuntelimme vielä rannassa järjestäjien kuulutuksia yli 20 solmun tuulesta, joten vaihdoimme mekin sitten stuuraa lukuunottamatta flätimmät purjeet Riiamariin. Ehkä paikalliset tietäisivät jotain mitä me emme?

Vaan vesille päästyämme keli alkoi moinata ja klo 12 tuulta oli enää n. 5-6 ms. Se siitä kovasta kelistä. Sää totteli meidän omaa ennustetta kuin sveitsiläinen kello. Pääsimme siis starttaamaan ihan hyvään keliin, mutta purjehduksen edetessä tuuli heikkeni jopa torstaita kevyemmäksi. Lauantain ensimmäisessä startissa toistimme perusrutiinimme ja tällä kertaa onnistuimme loistavasti itse startissa. Pelasimme itsellemme hyvin starttipaikan ja puolustimme sitä aggressiivisesti sekä ylä- että alapuolen veneiden hyökkäyksiltä. Lähtökiihdytys oli hyvä ja olimme heti eturivissä. Itse kryssillä ahnehdin liikaa vapaiden tuulien kanssa, kun olisi pitänyt nöyremmin lähteä ottamaan periä päästäksemme keskemmälle rataa. Nyt ajauduimme aivan vasemmalle leikalle, mikä tiesi itsemurhaa edellispäivää lyhyemmän radan merkinkiertoruuhkassa. Sijoja ropisi taas taaksepäin, mutta olimme ihan ok hyökkäysetäisyydellä kärjen takana.

Lenssin lopussa haimme itsemme jälleen vasemmalle saadaksemme styyran edun merkille, mikä auttoi. Alamerkillä olimme hyvin lähellä kympin joukkoa, mutta ahdasta oli. Tracker-datasta on kurja seurata jälkikäteen missattuja vendapaikkoja, ja pian olimmekin styyran leikalla. Veneitä ropisee vasemmalta eteemme. Ei hyvä. Lenssi taas aikalailla keskeltä ajaen ja styyran edun turvin pari sijaa poimien saimme kammettua itsemme 15:nä maaliin. Olisi voinut mennä paremminkin, mutta toisaalta ihan tyydyttävä tulos kryssitaktiikkaamme nähden. Kolme lähtöä ajettu ja kaikki 15 joukossa. Menestyksennälkä alkaa kasvamaan.

Tuuli keveni kuollen välillä kokonaan pois. AP liehui kilpailulautakunnan aluksessa. Odottelimme seuraavaa starttia useamman tunnin ajan, kunnes tuuli haki suuntansa ja nousi tankkikeliksi. Otimme startin suunnilleen puolivälistä fleettiä. Tälläkin kertaa startti onnistui loistavasti eikä oman kaistan pitämisessä ollut minkäänlaisia vaikeuksia. Vauhti ja nousukulma riitti ympärillä oleviin veneisiin nähden hyvin. Vasemmalla olleet veneet ottivat kivasti meistä periä, kun kiisimme eturivissä vasemmalle. Vaan, kun oli aika ajaa taas kohti oikeaa laitaa, olimme vaikeuksissa. Oikea laita oli ollut voittajan valinta – me emme olleet siellä, emmekä vapaissa sinne pääsisi. Jatkoimme siis vasemmalle, minne saimme ajella hyvässä tuulessa, mutta lopulta slöörailimme alas paaran leikalta merkille, mikä ei ollut lähelläkään lyhintä reittiä. Näin ollen ylämerkillä olimme keskellä pahinta mahdollista klungaa jossain 30:n huonommalla puolella. Mikki Hiiri -radalla emme saaneet seuraavilla osuuksilla merkittäviä ohituksia aikaiseksi vaan tulimme maaliin sijalla 29. Nyt sijoitus tuntui pahalta tappiolta, kun aikaisemmissa kv-regatoissa kakkosella alkaneet sijoitukset laskettiin onnistuneiden lähtöjen joukkoon. Kello oli odottelujen vuoksi jo paljon ja illan bileet painoivat päälle eikä enempää startteja ehditty ajattaa. Vaikka hienot iltatapahtumat ovat arvokisojen suola, niin kyllähän tänne purjehtimaan ollaan tultu, joten hieman harmitti, ettei päivää aloitettu aikaisemmin, kun tuuli oli parhaimmillaan. Illalla veistä pyöriteltiin lihan lisäksi haavoissamme, nimittäin Warnemünden beachille pystytetyssä teltassa katselimme kuinka meri vaahtosi valkoisena. Kyllä nyt sitten jaksoi taas tuulla. Toisaalta mielialaa nosti kokonaissijoituksemme, joka oli neljän purjehditun lähdön jälkeen 10:s. Huonoin lähtösijoitus oli jo tässä vaiheessa laskettu kaikilta pois. Ilman ulosheittoja olisimme olleet yhdeksänsiä.

Päätöspäivän eli sunnuntain tuuliennuste oli sekin kovin masentava – hyvin kevyttä ja suunnaltaan vaihtelevaa. Aamulla kuitenkin oli jonkinlaista virettä, joten veneet lähetettiin aikaistetun aikataulun mukaisesti Charlie-rata-alueelle. Tuuli kuitenkin pyöri, voimistui, laantui, voimistui, laantui, pyöri mutta ei koskaan kuitenkaan noussut tasolle, jossa lähtöjä olisi saatu aikaiseksi. Suomessa näihin olosuhteisiin on tyypillisesti kyllä ajettu, mutta arvokisoissa ei haluttu mitään lottopurjehdusta harjoittaa. Näin EM-kisat supistuivat neljän lähdön tynkäkisaksi, mutta se riitti EM-arvoon. Sarja 11, 7, 15, (29) toi meille erittäin tyydyttävä EM-sijoituksen eli 10:nnen. Riiamarilta ei olisi tällaista esikoisregattaa ikinä osannut odottaa. Vene oli todistetusti nopea ja miehistökin tunsi olonsa hyvin kotoisaksi veneessä vaikka harjoitustunteja ei alla ollutkaan. Oli kiva päästä pokkaamaan palkinto ja kuulla raikuvat suosionosoitukset. Meillä suomalaisilla on liuta ystäviä kv-piireissä, mikä tekee isoihin kisoihin osallistumisesta aina yhtä mukavaa.

EM-kisoissa tosiaan purjehti yli 90 muutakin venettä, joista ylivoimaiseen voittoon ajoivat Bojsen-Møllerin veljekset sarjalla 2, 1, 2, (9). Toiseksi tulivat brittiläiset Nathan Bachelor ja Sam Pascoe kahdeksan pistettä tanskalaisille hävinneenä. Kolmanneksi sijoittuivat koko ajan tasaisesti kärjessä purjehtineet Saksan Lutz Stengel ja Frank Feller. Tutummista nimistä Jess oli neljäs, Pinnell viides ja Hamlin kuudes. Myös meidän taakse jäi tukku nimimiehiä: Scutcher, Böhm, Bogacki, Köhlin, Smith, Quirk, Rosen muutamia mainitakseni.

Ruotsalaisista paras venekunta oli ensimmäistä kauttaan fivellä purjehtivat Malin Broberg ja Johan Röök (SWE 8974), jotka olivat viimeissä lähdössä peräti viidensiä. Lisäksi heillä oli yksi 11:s sija, mitkä riittivät nostamaan heidät 18:nneksi. Aivan loistavaa suorittamista tältä parivaljakolta.

Täydelliset tulokset löytyvät osoitteesta: http://manage2sail.com/en-US/event/8f1443f0-659d-4096-8f96-0efa6ee4ca54#!/results?classId=3a5dcc3d-31fb-4708-be78-e5839dded7d2

Vanha vene eli Giiamari, FIN-8768, pakattiin Warnemündessä jenkkiläisten traileriin suuntanaan Hayling Island, mistä se kulkeutuu brittikontissa jenkkeihin Annapoliksen MM-kisoihin. Jukka ei valitettavasti pääse kertausharjoitusten vuoksi MM:iin osallistumaan, mutta varakippari Petri Ebeling täyttää kevyesti Jukan saappaat. On se niin iso mies. Ennen Annapolista purjehditaan kuitenkin PM-kisat Turussa, jonne Riiamari tulee hetkeksi näytille ennen kuin se lähtee ensi kaudeksi Keski-Eurooppaan kv-kisaveneeksi. Giiamari palautuu joskus keväällä Suomeen ns. Suomi-veneeksemme.

Pulleita purjeita toivottaen,

Antti (& Jukka)
FIN-9193