5o5 kotimaan kausi on ylittänyt puolivälin ja siitä nautti 10 venekuntaa Melkin rata-alueella kahtena päivänä ja yhteensä kuuden lähdön verran. Niinkuin nyt aina viimeiset vuodet, oli kilpailun ratkaisu ” jätetty ” sunnuntain viimeiseen purjehdukseen. Kohta ei sydän enää kestä näitä trillereitä ! Viikonloppuna nähtiin todella paljon hyviä ja positiivisia suorituksia. Lauantain vähän parempituulisella kelillä on pakko mainita Maisniemen Kiran otteet erittäin hankalassa kryssiaallossa. Talven treenaaminen näkyy ja storan skuuttiplokin räikkä soi siihen malliin, että loppupäivästä vähän isompienkin miesskipujen oli katseltava heittogastilla ajaneen Kiran peräpeiliä. Ja se iloinen kommentti Kiralta rannassa oli; ” et kyllä huomas että ei tarvinnut reikata ”, kun trapetsilla hengaili vuoden 2012 Tampereen fleetti, Nurmelan Juha. Ja vastaavasti taisi Juha laittaa Kiran töihin myös avotuuliosuuksilla !
Sunnuntaina oli myös mahtavia suorituksia, lohjalaiset Vesa Leskinen ja Jukka Saren johtivat lähtöä pitkään startin jälkeen ja taisivat ykkösprikan kiertää toisena.
Myös Michael Wolontis ja Ville Malm ottivat nykytiiminsä ensimmäisen lähtövoiton fiveissä sunnuntaina. Matti Pentin ja Otto Toivasen vanha kova rutiini alkaa pelottavasti nostaa päätään, juuri ennen SM-kisoja. Surullista oli taasen katsoa slipille jääneitä reikävitosia. Fleetti olisi tuplaantunut jos omistajat olisivat olleet läsnä.
Mutta siis itse purjehduksiin. Lauantai tarjosi ennusteen mukaisen 6-8 m/s tuulta ja iltapäivän viimeisissä puuskissa ehkä yhdeksää metriä sekuntiin. Tuulen suunta kaakosta ja suoraan Katajaluodon takaa, Melkin D-alueelta katsottuna. Tämä tekikin sitten aallosta aika haastavan ajettavan, monella kipparilla varmaan tuntui molemmissa käsivarsissa päivän jälkeen. Itse yritin pitää veneen vain niin flattinä kuin mahdollista ja isoimpiin altoihin storan skuutilla keulaa aaltoon, antaen veneen varovasti kallistua leehen ja näin yrittää pitää veneen sortoa minimaallisena ja saada hyvää pointtausta kohti merkkiä. Se tuntui toimivan hyvin ja oikeastaan päivän jokaisessa startissa starttasimme lähempää linjan lipunpäätä. Tarkoitus oli ajaa startin jälkeen kovaa ja korkealle, jotta halutessamme voimme crossata fleetin edestä. Taktiikka oli toimiva ja koska radat olivat verrattaen lyhyet, oli tärkeätä saada crossi paikka nopeasti. Vielä kun Tammakarin ja Mäntykarin välinen aukko tarjosi vasempaan laitaan poikkeuksetta nostavan banaanin, Lintupaaden vieressä olleelle ylämerkille, oli taktiikka sama oikeastaan joka kryssillä. Myös lenssitaktiikka oli nopeasti selvä, tosin venekuntamme huonohko paikallistuntemus Lintupaaden ympärillä olevasta vesimäärästä aiheutti ensimmäisessä startissa turhan jiippiparin. Mutta kun takana hiillostanut Matti/Otto näytti meille väylän mistä femmalla pystyy menemään, oli ongelma poistunut päivän loppuihin startteihin. Päivän saldona meille kolme ensimmäistä sijaa, toisena Matti/Otto tasaisella 3, 2, 2, sarjalla ja kolmantena Jukka/Antti 2, 3, 4, sarjalla. Muu fleetti ajoikin tasaista kisaa ollen vain muutamien pisteiden päässä toisistaan. Kokonaisuutenakin fleetti pysyi aika hyvin kasassa ja esim. Kira/Juha tiimi jotka olivat ensimmäistä kertaa samassa veneessä, ajoivat lauantain kovemmassa tuulessa paremmin kuin sunnuntaina.
Sununtai alkoi sumuisena ja tuuli oli tippunut välille 3-5 m/s ja tämähän aiheutti hymyilyä tietyissä veneissä. Kun nyt muutaman kauden boogie on ollut se, että näissä olosuhteissa Jukka/Antin tiimi menee fleettiä karkuun miten haluaa ja muut vikisee, ei tämäkään sunnuntai tuonut muutosta vallitsevaan boogieen. Takaapäin katsoen lähes täydellisyyttä hipova trimmi vie Jukka/Anttia kyllä kovaa ja korkealle. Itse starttasimme hyvin, mutta todella huonolla reitinvalinnalla kiersimme yläprikan toiseksi viimeisenä.
Kun näissä keleissä on vaikeaa ohittaa ketään radalla niin jouduimme suorastaan raivoamaan tietämme kohti parempia sijoja. Oikeastaan vain merkinkierrot tarjosivat meille niitä ohituskaistoja ja niitä sitten yritimme käyttää hyväksemme. Kun startin viimeinen venda päättyi kaksi metriä Matti/Oton eteen ja 10 cm Hemppa/Joonaksen taakse, saimme tulokseksi kolmannen sijan. Olimme nousuumme tyytyväisiä. Jukka/Antti oli niin ylivoimainen, että he jopa hävisivät sumuun muulta fleetiltä näkymättömiin ! Hemppa/Joonas siis toinen, me kolmas, Matti/Otto neljäs ja Held/Vennonen viides. Held/Vennonen taisi ajaa koko viikonlopun tasaisesti viidenneksi, tuloksiin jäi yksi 7. sija voimaan, loput kaikki vitosia.
Toinen startti ja heti paukun jälkeen päivän ainoa Major-luokan shifti oikealle. Eniten oikealla menivät lohjalaiset, Micke/Ville ja sinne oikeaoppisesti pyrkineet Hemppa/Joonas. Itse otimme huonon startin ja olimme pakotettuja vendaamaan oikealle. Pieni tikki oikealle ja venda fleetin päälle. No silloin meille tarjottiin avaimet käteen ottaa regatta haltuun, mutta jäisissä näpeissä ne taisivat tippua merenpohjaan. Pahimmat kumppanit vasemmalla, nopein reitti oikealla…. otettiin sitten vasemman kautta.
Olimme kyllä kilpakumppaneita juuri ja juuri edellä, mutta kun lenssi oli saatu jo kirkastuneessa kelissä alamerkille, olimme menettäneet sijoja pahimmille kumppaneille. Jukka/Antti piikkiin, Matti/Otto kakkoseksi ( vaikka jury liputti pojat pyörimään lenssillä, innostuivat kuulemma ajamaan niinkuin nuorena ) ja me sitten kolmoseksi. Oltiin siis taas pisteessä, että jos Jukka/Antti piikkaa kolmannen ja viimeisen startin, menee regatta heille paremman viimeisen startin takia. Pikapalaveri veneessä ja todettiin, että vaikka pidättelisimme poikia, he venevauhdillaan ajavat ykköseksi vaikka pyörisivät sen 720 joka osuudella. Päätettiin purjehtia reilusti ja parempi voittakooon, vaikkakin lajiin kuuluu tuo puolustustaistelu. Innokkaimmin starttasivat turkulaiset ottaen varaslähdön. Pojat kuittasivat varastuksensa, mutta lippu ei tullut alas.. No siinä sitten vene venettä vastaan tapellen sijoilla 1 ja 2 ylämerkille, mutta avotuulella jäimme Jukka/Antista ja pojat lähtivät karkuun. Radan oikea laita veti edelleen, joten yritimme houkutella kärkivenettä mukaan vasemmalle. Aluksi näyttikin hyvälle, kun Jukka/Antti lähti väärään laitaan, mutta huomattuaan Mikke/Villen kovan ja uhkaavan nousun oikealta, ottivat sitten 8923 veneen löysään pitoon ja jättivät meidät yksin vasemmalle. No kun pakko sieltäkin oli pois tulla, huomasimme Jukka/Antin olevan piikissä ja Mikke/Villen kakkosena. Viimeinen lenssi hivenen nousseessa kelissä, yritimme vielä jos kovempi leikkaus olisi tuonut jotain ohituskaistaa, mutta ei vielä keli riittänyt leikkaamiseen. Viimeinen kryssi ja kärkivene maaliin.
Toisena kryssineet Mikke/Ville linjalle ja paukku kuuluikin heille?? Niin, se lippu oli vielä turkulaistenkin jälkeen tangossa. Harvemmin on kotimaan five-radoilla nähtyä I-lippua tullut rikotuksi, mutta nyt kävi niin, että innokkaimmat hyvän starttipaikan hakijat olivat allekirjoittaneet ja lähdön nopein vene Jukka/Antti. Niinpä siis OCS-yhdistelmät molemmille venekunnille ja näin ollen huomasimme niiden avaimien tippuneenkin vain veneenpohjaan saakka ja regatan voitto meille. Kolmansiksi tasaisella purjehduksella Matti/Otto. Lopputulokset nähtävissä Tulokset-osiossa.
Kiitos kaikille mukana olleille, oli kyllä taas todella hienoa kilpapurjehdusta. Vielä kun kauden loppupuoliskolle saadaan herätettyä kaikki talviunia viettävät tiimit, niin kyllä tulee hauska loppukausi ! Nähdään Tampereella SM-kisoissa..
Hamppi ja Tumppi
Lisäyksenä vielä karkeasti meidän trimmit lauantailta:
-reikki n. 775-780, välillä putos kovemmalla kelillä n. 765 mikä oli meille aivan liian paljon.
-strutti alhaalla, alamasto suorana
-kikiä kohtuu paljon
-stooran levanki vielä käytössä
-köli jiippaamis-asennossa (vikassa lähdössä olis voinut olla jiippaamatta)
-Ei juurikaan fokan eikä stooran gunninghamia
-Sivuvantit kireät mallia Bing
-Vikassa lähdössä gastilla ajoittain stooran skuutti kryssillä
-Fokan skuuttipiste n. 47-48cm keskilinjasta, alas painettuna sen verran että lanka lensi
Ja meillähän siis PB standardi purjesetti sekä M2 masto, köli ja runko mallia Holger.
Pahoittelut ettei ihan tarkkoja tietoja ole antaa kun meillä ei ole muuta mittaria veneessä kuin reikkiasteikko, muut menee perstuntumalla ja sitä ollaan vielä muutenkin hakemassa tälle kaudelle.
Jukka voisi päivittää sunnuntain voittotrimmit kun kyyti oli niin ylivoimaista.
Sunnuntain 8768:n trimmit:
– reikki 785, Jess köli jiippaa ja max alhaalla s.e. jättöreunan klunssi ei esillä
– fokka n 48 cm keskilinjasta, alasveto löysätty s.e. lanka lensi
– R1 ja R2 vantit Bong, hetkittäin jopa max löysä (Bung?) kun haettiin choppiin voimaa ja purentaa
– R3 vantit lähellä Bing, kun keli vähän nousi ja choppi tasoittui
– strutti lähes neutraali R1 ja R2, R3 vähän alas painettu
– outhaul vähän löysätty R1 ja R2, R3 tiukka
– levanki ylhäällä, kiki hieman kiristetty
– ison skuutti suuren osan ajasta TIUKKA, pahimpiin aaltoihin pieni löysäys
– fokka skuutti hieman löysempi kuin flätissä vedessä
– cunninghamit s.e. rypyt pois
– mustat rustit
– R1 ja R2 lenssillä alas, mutta kuitenkin hieman leikaten aaltosurffien välillä
– R3 trabaslööriä lenssit, kuitenkin aalloissa alas surffaten
Lauantain 8768:n ei-voittavat trimmit, kertokaa mistä saadaan lisää kryssivauhtia??
– reikki 776, Jess köli jiippaa R1 ja R2, juuri ei jiippaa R3
– fokka n 52 cm keskilinjasta, alasveto löysätty s.e. lanka lensi
– vantit Bing
– strutti melko ylhäällä > backwind olematon
– outhaul max tiukka
– levanki ylhäällä, kiki tiukka, R3 kovimmissa puuskissa hieman löysää
– ison skuutilla töitä (tiedän, liian laiskasti)
– fokka skuutti medium tiukka
– cunninghamit tiukalla
– mustat rustit, R3 harkittiin keltaisia
Purjeet näyttivät hyvältä. Nousu riitti, mutta kyydissä jäätiin. Ideoita?!
Myös muut venekunnat voisivat laittaa omia trimmejään tänne ylös niiltä osin kuin muistatte ne. Näin on mukavampi vertailla paljonko ne eroavat meidän trimmeistä ja samalla ne tulee talteen ja hyväksi aineistoksi kaikkien tiimien tason parantamiseksi.
Meillä oli ihan ok-avotuulivauhti molempina päivinä ja multa on jonkin verran kyselty, mitä oikein teen lensseillä. Olen erittäin huono analysoimaan omaa tekemistäni, mutta yritetään.
Jan Saugmann kertoi, että alas ajetaan, kun keli on 4-5 m/s, muulloin leikataan. Olemme käyttäneet kyseistä oppia leirin jälkeen suht menestyksekkäästi. Leikatessa spinnun etuliikki saa taittua sisään paljon enemmän kuin olen ennen sen antanut elää. Se saa fladrata yli 50 cm leveydeltä koko ajan – missään nimessä spinnu ei saa olla liian tiukka eikä jäädä liiaksi stuuran taakse. Tällä löysemmällä setupilla romahdusriski on huomattavasti suurempi, joten keskittyminen 103% spinnuun ja tuulen/veneen suunnan/nopeuden muutoksiin!
Sunnuntain kevyessä kelissä (1. ja 2. lähtö) painettiin alas ja itselläni on aina alas ajettaessa molemmat skuutit kädessä. Tai no, tuplapuomeilla toisessa kädessä skuutti ja toisessa se ohut gaia – tai mikskä sitä kutsutaan.
Pyrin vetämään gaiasta puomia ulos (saan kyllä usein moitteita, ettei se ole riittävän ulkona) samalla kun skuuttaan toisella kädellä. Katse koko ajan aalloissa (jos on aaltoa) ja pieniä pumppuja molemmilla käsillä oikeassa kohtaa aaltoa niin, että saan veneen plaanaamaan aaltoa alas. Samalla nojaan ulospäin kallistaen venettä aavistuksen luuhun tehden siitä laskukärkkäämmän huikaten myös kuskille, että ALAS! Tuossa kohtaa apparentti siirtyy eteen ja kompensoin sitä päästämällä puomia aavistuksen eteenpäin ja skuuttaamalla toisella kädellä. Liikutan myös yläkroppaani veneen pituussuunnassa pyrkien pitämään keulan sopivalla korkeudella aaltoja alas laskettaessa. Mistään isoista kropan liikkeistä ei kuitenkaan ole kysymys – saattaa hyvin olla, että kyse on vain ”perstuntuman” hakemisesta.
Kun paine ja katoaa ja vauhti alkaa hiipumaan kerron tästä kuskille, jotta hän tietää nostaa kurssia ja hakea seuraavaa aaltoa. Sitten tätä toistetaan n. 40 kertaa per lenssi. Eli periaatteessa jatkuvaa spinnun ja puomin säätöä, hienoista kropan liikettä nousu- ja laskumoodin hakemiseksi sekä puhetta paineista kipparille. Kipparin tehtävänä on sitten tsekata muuta liikennettä, tuulialueita, päättää ajetaanko paineettomuudesta huolimatta alas vai haetaanko painetta ylös ajamalla ja päättää sopivista jiippipaikoista oman rauhan säilyttämiseksi. Jukka on tässä mielestäni guru.
Tasaisessa vedessä en juuri pumppaile, vaan silloin pyrin vain pitämään paineen purjeessa. Edelleen yritän tehdä jatkuvaa duunia molemmilla käsillä, yläkropallani sekä äänelläni. Toki, kun puffi iskee, niin pieni pumppu siihen ja kropalla vene laskukärkkääksi, niin vauhtia on alaspäin ihan eri tavalla kuin olisi ollut pelkästään ruorista kääntämällä.
Kun keskittyminen herpaantuu, niin puhe hiljenee eikä spinnun paineita tule kerrottua kuskille. Siinä on itselläni ehkä eniten tekemistä.
Hyviä juttuja – me ei olla kevyessä avotuulessa kallistettu puffissa tuulen puolelle, pitää välittää viestiä veneen takaosaan!