Yhdeksän venekuntaa ja 21 osanottajaa olivat mukana HSK:lla pidetyllä vesileirillä. Peräti kolmen kouluttajan voimin saatiin taas aimoannos teoriaa ja käytännön kokemusta oikullisten pohjoistuulien vauhdittamana.
Matti Pentti ja Otto Toivanen olivat tuttuun tyyliin asiantuntevia ja kannustavia. Hannu Merikallion paluu kehiin toi lisäksi mukaan digikuvat ja videoinnin sekä ”asteen” verran enemmän huumoria.
Ilmat eivät koulutuksen kannalta olleet ehkä kaikkein otollisimpia. Ensimmäisen lähdön aikoihin oli veneiden pohjalla viisi senttiä lunta, kun mielyttävän auringonpaisteen katkaisi yllättävä raekuuro. Tuulet vaihtelivat liki pläkästä yli kymmeneen metriin sekunti ja suunta vaihteli muutamassa minuutissa jopa 90 asetetta.
Aluksi kertasimme edellisen kuivaleirin oppeja trimmeistä ja ajotekniikoista sekä sovimme päivän ohjelman. Lauantaina oli tarkoitus tehdä vendoja pillin puhalluksesta, sekä jiippejä spinnulla. Niitä tehtiinkiin siihen tahtiin, että hiki lensi. Rullavendoissa nähtiin monelaisia tyylejä. Myös venevauhtia ja trimmejä käytiin läpi. Kouluttajat kiersivät kumiveneellä veneeltä toiselle jakelemassa neuvoja. Myös hyvännököisiä trimmeja saattoi nähdä.
Harjoitusten jälkeen purettiin päivän kokemukset ja taas kerran hitunen taitoa karttui tässä niin äärettömän moniulotteisessa lajissa.
Sunnuntai alkoi todella tuulisena ja puuskaisena. Oli odotettavissa työteliäs päivä. Starttiharjoituksia ja lyhyitä kisoja. Porukkaa oli vaikea saada kasaan, kun puuskainen tuuli sirotteli veneitä pitkin Lauttasaaren lahtea. Jonkinlaisia lähtöjä saatiinkin aikaan, mutta yleensä puolet tai enemmän veneistä olivat jossain takaoikealla lähtövihellyksen aikaan. Hyviä kisoja kuitenkin koettiin ja positiivisena palautteena uudesta spinnusta oli se, että kovissakaan puuskissa sitä ei ollut vaikea käsitellä.
Sen sijaan muuten oli riittävän vaikeaa. Kaatuneitten muistopäivän kunniaksi, paria venettä lukuunottamatta, kaikki kävivät kerran tai useammin uimassa ja monelle taitoharjoitus muuttui kuntoharjoitukseksi. Pikkuhiljaa venekunnat kuitenkin sopeutuivat kovaan tuleen ja kryssit sujuivat varsin mallikkaasti.
Aika uupuneen näköistä porukkaa saapui kuuntelemaan palautetta, jota elävöitettiin mainiolla videolla. Hannu Merikallion vakaa käsi taltioi kaiken oleellisen epämääräisesti heiluvia kumpupiliviä myöten. Erityisesti ääniraidalle taltioituneet kommentit lisäsivät jo muutenkin iskuja kokeneen joukon motivaatiota. Kaikkein selvimmin videosta näkyi se, että purjeissa oli usein liikaa pussia ja twistiä ja isopurjetta ei pumpattu riittävän ahkerasti. Tämä aiheutti veneen kallistumisia, suunnan jatkuvaa korjailua ja gastiparan heilumista ylös-alas. Jälleen kerran tuli todistetuksi, että hyvä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Kiitokset Matille, Otolle ja Hannulle. Hieno leiri ja hyvä henki. Näillä eväillä varustettuna on ilo odottaa ensi viikonlopun kisoja Vaasassa. Kaikki mukaan.
Arno Parviainen
FIN 8582
No comments yet.