The usual suspects, eli Jörgen ja Jacob, veivät himoitun Pohjoismaiden mestaruuden hyvätasoisessa 21 veneen fliitissä. Tanskan Vallensbaekissa 10.-12. elokuuta purjehdituissa kisoissa suomalaista fiveosaamista edustivat Sampsa ja Lauri purjehtimalla FIN-8873 Carbon Footprintillä hienosti viidenneksi. Huomioitavaa on, että Ruotsin 505-legenda Ebbe Rosén oli hemmojen kanssa tasapisteillä, mutta vei neljännen tilan. Väliaikaisesti hynttyyt yhteen lyöneet Hannu ja Antti (FIN-8466 Pinkki Viiva) täydensivät Helsingin fliitin oivaa panosta yhdeksännellä sijallaan. Kumpikaan suomifemma ei purjehtinut viimeistä lähtöä, olisiko sitten ollut kiire venettä pakkaamaan? Katso tulokset tästä ja kuvatukset puolestaan täältä.
FIN 8466 eli Pinkki Viiva oli tosiaan oudolla kokoonpanolla reissussa Jukan seilatessa raskasvene-EM-kisoissa ja Juhan kalenterin täytyttyä muilla velvollisuuksilla. Kahdet treenit ehdimme Hannun kanssa ajaa ennen PM-kisoja, joten ilman tulostavoitteita jouduimme Tanskaan suuntaamaan.
Lauantaina missasimme nippanappa ensimmäisen startin, kun emme osanneetkaan rikata venettä ja rannassa tuhraantui odotettua kauemmin aikaa. Onneksemme eka startti ammuttiin poikki ensimmäisten veneiden ollessa yläprikalla – Sampsa näiden johtoveneiden joukossa.
Eli restarttiin mukaan ja treenimoodissa kisa läpi. Tuuli oli kevyt 3-5 m/s. Sampsa kiersi yläprikan ensimmäisenä, mutta tuli pian lenssillä ohiajetuksi useiden veneiden toimesta. Meillä taasen oli ”pieniä” vaikeuksia löytää naruja ja askelmerkkejä, mutta maalissa Sampsan peräpeilissä sijalla 9. Fiilis oli loistava, sillä näillä treenitunneilla ei yhtään enempää odotettukaan.
Toisessa lähdössä tuuli jatkui samanlaisena. Choppia riitti, mutta löysimme vihdoin Hannun kanssa mukavat ajoasennot ja jotain trimmintynkää veneeseen. Nyt olimme vähän lähempänä kärkiveneitä ja krysseillä krossailimme Sampsan kanssa toisiamme sijoilla 3. ja 4. Sampsa vei lopulta suomalaistaiston, mutta meille kelpasi tuo 4. sija erinomaisesti.
Kolmanteen lähtöön keli nousi ehkä 6 metriin puffit ehkä jopa 7, ja vinon linjan ansiosta löysimme itsemme taas edellislähtöjen tapaan vasemmasta laidasta hieman leikan yli ajaneina. Sampsa taisi kiertää yläprikan ykkösenä tai kakkosena ja itse lähestyimme prikkaa kolmantena. Vauhtimme oli hyvä, kun jouduimme laskettelemaan hieman alaspäin ja laskeskelimme kulmia, että ehdimmekö ennen styyran fleettiä kiertämään merkin. BM-veljekset onnistuivat kuitenkin kiipeämään alapuoleltamme ja sitten iski todellisuus tai no, ehkä sääntöjen tuntemattomuus. Oliko meillä peitto BM:iin? En muista, mutta huusin Hannulle, ettei meillä ole mitään oikeuksia tunkea heidän ja merkin väliin, joten hätävenda juuri merkin juureen sillä seurauksella, että löysimme itsemme pian köliltä. Kamojen saaminen taas kondikseen kesti hetken ja lähdimme lenssaamaan toiseksi viimeisenä sijalla 19 tai 20.
Loppu olikin sitten sellaista takaa-ajoa ja maalissa olimme tilanteeseen nähden ihan ok-sijalla eli yhdeksänsinä. Sampsa taas hienosti kärkifleetissä mukana ollen maalissa neljäs.
Lauantain viimeinen lähtö sujui meiltä taas ihan tyydyttävästi, mutta pari taktista missiä ja maalissa olimme seitsemäs. Sampsa taas neljäs. Keliä oli jo selkeästi enemmän. Ehkä 8. Puffit päälle.
Lauantai-ilta sujui sitten oluen, illallisen ja punaviinin merkeissä ruotsalaisten ja danukeitten kanssa huulta heittäessä. Hauskaa. Tosin hauskuus vähän hyytyi, kun kuulimme, ettei kisa-alueella ole vettä kuin 3-6 metriä. Shit. Onneksi emme heittäneet Hannun kanssa turtleja. Ja syy, että pääosa fleetistä ajoi koko päivän oikeaan, kun itse geinasimme vasemmalta, oli että siellä oli myötävirta. Aah. Ok.
Sunnuntaiksi luvattiinkin reippaampaa keliä 8-12 m/s ja jotain sen suuntaista toteutuikin. Meillä oli Hannun kanssa taas manöövereitten kanssa ja vauhdin ylläpitämisen kanssa hankaluuksia. Lisäksi jokaisessa lähdössä isot taktiset virheet johtivat sijoille 11 ja 9. Tokassa lähdössä oli muutama ”läheltä piti”-tilanne, joten Hannu totesi, että paras säästellä Juhallekin vähän näitä kamoja, joten suuntasimme rantaan.
Sampsa puolestaan tappeli tosissaan kilpailun mitalisijoista ajaen sunnuntain kahdessa ekassa lähdössä sijat 3 ja 5. Kun lauantain jälkeen toisena ollut Ebbe Rosen vetäytyi heiköhkosti sujuneen tokan lähdön jälkeen rantaan napsahti mitalisija entistäkin lähemmäs ja todennäköisesti perusvarma viiden joukkoon purjehtiminen olisi riittänyt Sampsalle kisan mitalisijoille.
Vaan viimeisessä lähdössä sitten kaksikko otti uintikeikan traban katkettua ja lähtö oli siinä. Sampsalla oli fleetin kovin vauhti, kun keli oli enemmän kuin 9 m/s. BM:t olivat usein kiertämässä yläprikkaa sijalla 3-5, mutta yleensä lenssillä paukuttivat itsensä kärkeen. Heillä ja muilla kärki-Danuilla oli jännä tapa ajaa tosi lyhyellä traballa, gasti melkein pystyssä seisoen kovan kelin lenssiä todella alas jatkuvasti kuitenkin parasta painetta hakien. Ehkä siinä heidän salaisuus?
Ugh, 8466:n puolesta,
Antti
Hyvä pojat ja erityisesti Sampsa! Suomipojat kiipeävät kohti kärkeä!
Tuota gasti pystyssä ajoa harrastaa myös Saksan Holgi ja mekin on ruvettu sitä sitä reenaamaan. Jos on hyvä kippari ja jumbospinnu niin alemmas pystyy tosiaan ajamaan.
R
Kuvia näyttää löytyvän:
https://picasaweb.google.com/109060702776134388111/505DMVallensbK02?authkey=Gv1sRgCJ2LwIGaqsTFIQ&noredirect=1#
Mjoo, seilattiin hyvin krysseillä, Lauri teki taktiikkaa ja mä keskityin pitämään veneen vauhdissa, toimi kyllä älyttömän hyvin ja ekan yläprikan sijoitukset 1, 2, 3, 2, 1, 2, dnf. Kertaalleen mentiin kryssilä vauhdissa ohi BM:stä ihan pelkällä ajollakin. Lenssit sitten menikin keturalleen. Vauhti oli hieman nihkeää danuihin verrattuna ja tatkiikat suorastaan sekä huonoja että pirun huonotuurisia. La 1 ja 2 lähdössä oli duel jossa piti päättää laita yläprikalta ja kummastakin tuli sija turpaan. Silti vikasta lähdöstä ei olis tarvinnut ajaa kuin maaliin kärkiryhmän viimeisenä ja olis saanut pronssin — no ei saatu vaan uitiin traban katkettua. sellaista se on.