Tune up, La Rochelle – part 2

Torstai oli esikisojen viimeinen purjehduspäivä ja meidän toinen Tune Up -päivämme. Tällä kertaa oli tarkoitus tsekata vauhtimme vielä kisapurjeillakin ja hakea parempaa käsitystä rata-alueen olosuhteista. Päivän purjehdusten jälkeen jotenkin tuntuu, että olemme löytäneet paikkamme tässä puolikkaassa fleetissä. Tuulet ovat olleet meille suotuisia, mutta vuorovesivirta ja törkeen paha choppi ovat meitä vastaan. Näistä kahdesta choppi on ehdottomasti pahempi, joten olemme jättäneet kryssitaktiikan melkein yksinomaan Antin huomaan, jotta Jukka saa rauhassa keskittyä aaltoihin. Siinäkin lienee yksi syy semi-vaatimattomiin sijoituksiin. Niin, ja lisäksi rata-alueella on erittäin paljon levälauttoja, joita joutuu väistelemään. Köliin ja peräsimeen tarttuneen levän kyllä huomaa vauhdin katoamisena aika nopeasti. Levän lisäksi vedessä vaanii ma(g)neetteja, sellaisia isoja saavin kokoisia ruskeita meduusoja, joihin ajaessa vene töksähtää niin pahasti, että jopa Antilla tulee tukka silmille.

Torstaina eka startti oli ilmoitettu tapahtuvan tasan 13:30, oli radalla veneitä tai ei, eikä AP:tä nostettaisi. Meille tuli melko kiire lähtövalmistelujemme kanssa emmekä ehtineet pihvilounaalle ennen vesille lähtöä. Matkalla rata-alueelle kaivoimme kuitenkin eväspussista herkulliset, täytetyt patongit ja nautimme maistuvan, ranskalaisen lounaamme merellä auringon paisteessa. Veikkaan, että molemmat meistä toivoi siinä vaiheessa että olisi tullut valittua monien ranskalaisten tavoin veneeseensä kauniimman kipparin/gastin.

Torstain ensimmäistä starttia odottelimme jälleen suht ylhäällä gateen nähden ja sopivan starttiraon löydettyämme fellasimme ja jiipin kautta lähdimme kiihdyttämään kumiveneitä kohti. Alkuun jouduimme hieman jarruttamaan kiihdytystä, jotta saimme yhtään elintilaa alapuoleltamme startanneilta Sössönsössöiltä, mutta loppukiihdytys oli riittävä ja etäisyys gate-kumppariin n. 15 cm, mikä riitti oikeaoppiseen Saugmann-starttiin. Rupesimme laskemaan sekunteja kauanko kestää, kunnes he nousevat eteemme ja joudumme pakenemaan muiden perien takaa oikealle. Yllätykseksemme meillä ei ollut mitään hätää – he ajoivat aavistuksen kovempaa, mutta alemmas. Oma kaista pysyi turvallisena ja vapaatuulisena.

Jonkun minuutin päästä olimme saaneet yläpuolellemme vapaan kaistan lähteä oikealle, joten käytimme sen. Vapaissa tuulissa tuli krossattua useampi vene, mutta enemmän oikealta startanneet veneet olivat pari-kolme veneenmittaa edellämme. Gate-veneenä toiminut Mike Holt itseasiassa hyvinkin paljon. Oikea laita taisi toimia tällä kertaa. Ylämerkin lähestyminen oli siis tuskainen hyvästä startistamme huolimatta. Positiivista on se, että pysymme tasaisessa vedessä ja pienessä chopissa paremmin kärjen mukana kuin ennen, mutta chopin ja tuulen aavistuksen noustessa, he pyyhkivät meillä lattiaa. Vielä pitäisi jostain löytää pieni extra kyytiimme ja oppia ajamaan korkeaa, mutta lyhyttä aaltoa. Melkillä on itseasiassa samantyyppistä aaltoa, mutta ei vielä näin kevyessä tuulessa (5-6 m/s).

Vaikean ylämerkin lähestymisen jälkeen meillä oli hienoa ja tiukkaa taistelua sijoista 20-40. Lenssit eivät olleet huonoja, mutta slööreistä toinen oli sen verran tiukka, ettei puntti tahtonut riittää haastamaan viereisiä veneitä. Krysseillä opimme, että täällä on oskilloivat shiftit, joita pitäisi ajaa, mutta harmittavan usein puuttuu vapaa kaista reagoida niihin. Maalissa sijoituksemme oli 27:s. Ihan ok.

Toisessa lähdössä otimme hyvin edellisen kaltaisen startin, suoraan Ebbe Rosenin edestä, mutta taisimme rikkoa siinä sääntöä 11, vaikkei Ebbe starttiamme millään tavoin vesillä kommentoinutkaan. MM-lähdöissä täytyy siis olla tarkempi, ettei tule vastaavia virheitä. Viime syksyn Malcesinen startteihin verrattuna nämä ovat olleet täysin toiselta planeetalta, mutta lauantaina radalla on 100 venettä enemmän, mikä vaikeuttaa startteja merkittävästi.

Keliä oli ehkä aavistus ensimmäistä lähtöä enemmän ja Antti osaa vasta ”pysy vapaissa”-kryssitaktiikan, mutta ”pysy vapaissa ja nostavassa” sekä ”pysy vapaissa ja nostavassa voittavalla puolella rataa” -taktiikkoja Jukka ei ole vielä opettanut. Näin ollen olimme ylämerkillä suht lähellä kärkinippua, mutta kuitenkin sen verran sen takana, että taistelimme jälleen vain samoista sijoista kuin edellisessäkin startissa.

Lenssillä parannettavaa on flow:n ylläpitämisessä. Tulee vieläkin hieman liian usein hetkiä, kun vauhti lopahtaa ja joudumme keräämään sen uudelleen. Kun vene on vauhdissa, meillä ei mielestäni ole mitään hätää meidän kanssa samoista sijoista kilpailevien venekuntien kanssa. Lensseillä fleetti hajosi usein kahteen ryhmään – niihin jotka heittivät gybe setin yläbrikalta ja meihin, jotka jatkoimme suoraan. Vaikea sanoa oliko jompi kumpi taktiikka parempi. MM-fleetissä en kyllä lähtisi kovin aikaisin jiippaamaan kryssivien sekä suoraan jatkavien veneiden takia.

Aivan sairaan hauskan ”shampanja-purjehduksen” jälkeen löysimme itsemme maalista sijalla 21. Muutama nimimiehistö lähti jo ekan kryssin jälkeen maihin, joten ilman heidän keskeytystään tämäkin lähtö olisi päätynyt suunnilleen samoille sijoille aiempien kanssa. Maaliin tulon jälkeen veneet ajoivat jonossa La Rochellen vanhaan kaupunkiin esittäytymään katsojille. Oli hieno paraati, kun 100 spinnua tervehti tuhansia ranskalaisia ja turisteja.

Ei nämä treenit huonosti menneet, kun kaikki kolme starttiamme saimme yli sadan veneen fleetissä kolmenkympin joukkoon. Se, kun tulee toiset sata venettä vielä radalle, niin täytyykö odotussijoituksetkin kertoa kahdella vai olisiko meistä ajamaan MM-startitkin näille samoille hujakoille?

Perjantaina pestään ja fiksataan vene vimpan päälle kuntoon ja illan avajaisseremonioiden myötä valmistaudutaan lauantaina alkavaan MM-regattaan.