505 EM: 4. ja 5. päivä

No niin, nyt on loppuraportin aika. Torstaina meillä oli regattadinneri ja perjantaina veneiden pakkaus + reissun päätösillallinen, joten pääsen kirjoittamaan raporttia vasta näin reissun kotiinpaluuvaiheessa junasta käsin. Ihan niin tarkkaan en enää kisatapahtumia muista, mutta yritetään 🙂

Torstaina oli vuorossa regatan 9., 10., ja 11. lähtö. Aamulla herätys oli siis tuttuun tapaan klo 5:20 ja rannassa fokkia nostettiin puol seitsemän aikoihin Pelerin puhallellessa n. 8 m/s. Peler ei siis ollut enää ihan niin voimakas, mihin olimme ensimmäisinä päivinä tottuneet, mutta lämpötila ja regattafiilis korvasi pettymyksen.

Muistaakseni otimme torstain ekassa startissa suht loistavan lähdön alkupäästä geittiä. Vauhti on sillee kohdallaan, ettemme enää tule heti jyrätyksi, vaan pysymme etulinjassa ja saamme purjehtia vapaissa kunnes pitää heittää lähestyvä tikki merkkiä kohti. Silloin yleensä ne 10-15 venettä, jotka ovat edessämme heittävät suoraan öögaan ja matkanteko alkaa takkuamaan.

Eikka ja Kalle ottivat myöhäisemmän startin teemalla ”Kuuntelen Tomppaa”. Böjlandin Tomi oli nimittäin antanut heille neuvon ajaa kryssit oikeasta laidasta ja laitaan kannattaisi mennä ottamalla suunta tiettyä keltaista huvilaa kohti. Tompan neuvojen ansiosta pojat pääsivät parhaan kolmanneksen mukana leikalle meidän plaanatessa kryssiä enemmän vasemmalta vapaissa tuulissa.

Ekassa lähdössä vasemmalta lähestyminen kannatti ja pääsimme kuittaamaan useimmat oikealta lähestyneet veneet. Loppukierrokset eivät menneet aivan putkeen ja maalissa sijoituksemme oli 33:s. Eikan ja Kallen sijoittuessa sijalle 42. Positiivista on se, että kova keli ei ole niin tuskaa kuin etukäteen pelkäsimme. Tumppi ja Hamppi tutiskoon 😉

Aamulla purjehdittiin toinenkin lähtö, jossa susipaskan startin jälkeen keskeltä ei enää päässytkään yhtä hyvin, mutta poijjaat plaanasivat Tompan opeilla joka kryssillä keltaiselle talolle ja olivat kierroksella lyhennetyllä radalla maalissa lopulta hienosti sijalla 29 meidän ollessa 38:s. Tästä lähdöstä saatiin taas lisäoppia niiden lippujen opettelun ja seuraamisen tärkeydestä. Menetimme muutaman sijan, kun emme huomanneet maalin olleen jo ala-gatella.

Iltapäivälle jäi siis yksi startti. Eikka ja Kalle lähtivät aivan viimeisten joukossa suunnaten oikeaan laitaan. Riski kannatti, sillä kyseinen laita nyt oli poikkeuksellisesti toimivampi myös iltapäivän Orassa. Pojat kiersivät yläprikan kirkkaasti kympin joukossa, ja olisivat olleet todennäköisesti ykkösenä siellä, jos olisivat uskaltaneet heittää vielä pari pientä tikkiä oikealle.

Me puolestaan otettiin loistava startti linjan alkupäästä ja ajoimme trabakryssiä vasemman laidan kärjessä. Kuten jo kirjoitin, niin oikea laita oli parempi ja tyhjeni vasemman laidan eteen, joten kiersimme yläprikan jossain 40:n hujakoilla.

Lenssillä Eikka ja Kalle olivat heittäneet jiipin heti prikalta jääden oikean leikan klungan paskoihin ja romahtaneet parikymmentä sijaa alaspäin. Myös me ajoimme lenssin vasemmalta, mutta hieman paremmassa raossa. Jukka suoritti vielä loistavat muuvit alaprikan tuntumassa (onneksi on tuplapuomit ja hyvät jiipit), joten taisimme tässä vaiheessa kuitata pojistakin ohi. Maalissa sijoitukset erinomaisista starteista huolimatta seuraavat: Jukka&Antti 30, Eikka&Kalle 49. Illalla vuorossa oli tosiaan regattadinneri Eurocuppeja kiertäneille tutussa saksalaisravintolassa.

Regatan toiseksi viimeinen startti ammuttiin perjantaiaamuna tuttuun tapaan ennen rantabeibien heräämistä n. 7-9 m/s tuuleen. Halusimme Jukan kanssa ottaa myöhäisen startin, joten odottelimme n. 2 minuutin etäisyydellä reiluhkosti linjan alla jänistä. Pupu sai nostavan siftin, joten olimme superpahasti myöhässä. Ihan tätä emme tarkoittaneet ”myöhäisellä” startilla. Päästyämme vihdoin kaikkien paskoista matkaan, olimme todennäköisesti viimeisenä ja matkalla väärään laitaan. Ei kovin mieltä ylentävä fiilis. Giiamari (veneemme) laukkasi kuitenkin vihdoin kuten halusimmekin (tiedätte sen fiiliksen, kun vene kulkee kunnolla) joten pikkuhiljaa saimme muita kiinni. Lisäksi tällä kertaa vasen laita toimi jopa hieman paremmin kuin aina muina aamuina toiminut oikea laita. Otimme tietoisen riskin lähestyessämme leikkaa vasemman leikalta. Riski kannatti, sillä jälleen kerran styyran veneet olivat reiluhkosti leikan yli. Pääsimme siis heittämään heidän alle ja kiersimme yläprikan 9:ntenä.

Jäimme spinnun nostossa yläpuolen veneiden peittämäksi ja käytännössä seisoimme paikallamme muiden surffatessa vauhdilla lenssin oikean laidan hevikoraan. Epätoivoisten yritysten jälkeen kiersimme alaprikan parikymmentä sijaa huonommalla paikalla. Muutama kierros ajettiin sijoitusten heitellessä ylös-alas ja lopulta maaliin slöörattiin sijalla 26. Ok-sijoitus, mutta harmitti silti.

Viimeisestä lähdöstä ei jäänyt paljoakaan jälkipolville raportoitavaa. Jälleen heikko startti. Suunnaksi oikea laita, mutta lähestyminen prikalle taas vasemmalta. Tilaa ei ollut nyt niin paljoa kuin edellisessä startissa, ja heitettyämme styyralle joku aussi tai jenkki aloitti suorittamaan rangaistuskäännöksiä leikalla prikan alla (!) ja yhtäkkiä meillä oli paaran vene suoraan edessä. Tämän seurauksena vauhti seis ja kinnaus muiden alapuolella päättyi nojaamiseen yläprikkaan. Meidän rangaistuskäännöksen aikana taisi jokunen tuhat venettä surffata ohitse. Ja loppukaneettina kisalle oli Antin alaprikan kierron jälkeen suorittama uintireissu, kun vantin ympärille kiertyneestä trabasta ei ollutkaan kunnon otetta. Jukka, tarttee varmaan taas kiristää trabakumppareita. Gardan vesi on muuten näin syksyisin huomattavan lämmintä! Eurocupit täytyisi ehdottomasti purjehtia toukokuun sijaan elo-syyskuussa 🙂

Eikan ja Kallen vaiheista en nyt muista mitään, mutta maalissa venekuntiemme sijoitukset viimeisessä lähdössä olivat: Jukka&Antti 45 ja Eikka&Kalle 58.

Regatan loppusijoitukset:
1. Meike&Holger, Saksa, 57 pistettä
2. Sagu&Morten, Tanska, 61 p
3. Sössönsössön, Tanska, 65 p
…
35. Jukka&Antti, 328 p
…
53. Eikka&Kalle, 506 p

Palkintojen jaossa oli suht viileät tunnelmat. Saugmann hävisi EM-kullan kovan match racen jälkeen eivätkä he suostuneet kättelemään voittajia. Ilmeisesti torstaina radalla oli tapahtunut jotain, mikä kylmyyden aiheutti. Protesti ei ollut mennyt läpi ja saksalaiset saivat jälleen sikailla tyypilliseen tapaansa. Ilmeisesti samaa tapahtuu kärjessä kuin mitä tapahtuu tuolla taaempanakin. Tilaoikeutta ei kunnioiteta ja pientä rikettä harrastetaan, mutta pääosin regatta oli ihan siisti. Ehkä Sagukin saa nieltyä pettymyksen ja hymyilevät Holgerin kanssa kevään Eurocupeissa.

Oppia tuli paljon ja taisimme eilen Jukan kanssa laivalla olutta nauttiessamme kirjata oppeja n. A4:n verran paperille, jotta seuraavassa regatassa olemme kovempia. Lisäksi Eikka ja Kalle laski, että tämän reissun aikana vesitunteja tuli parinkymmenen kahden tunnin mittaisen treenisession verran. Miettikääpä siis miksi saksalaiset ovat niin paljon meitä edellä? Heidän vesitunnit ovat ihan toiselta planeetalta meihin verrattuna. Reissu oli siis kaikinpuolin – paitsi tuloksellisesti – loistava. Ilmat olivat mielettömät, tuulta piisasi kaikille päiville ja maisemat olivat kohdallaan.

Purjehduksellisesti eniten petrattavaa on starteissa ja tietyissä isoon fleettiin liittyvissä taktisissa ratkaisuissa. Jänislähtö itsessään ei ole se ongelma, vaan se, miten saada vapaata tilaa kiihdyttää ja päästä riittävästi irti ala- ja yläpuolen veneistä. Kotimaassa tätä ei pääse ikinä harjoittelemaan ja Gardalla linja oli erityisen lyhyt, mikä lisäsi vaikeusastetta entisestään. Me selvästikin odottelimme starttia liian alhaalla linjasta eikä sinne riitä happea kiihdyttää venettä.

Vauhti on ok, mutta ei riitä vielä kympin kärkeen. Samoin duunia pitäisi jaksaa tehdä niin ylä- kuin alamäkeenkin koko lähdön ajan, mutta fysiikka loppuu kesken. Vendat huononivat regatan loppua kohti ja muutenkin pitkät päivät alkoivat näkyä aavistuksen liikaa otteissamme.