Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Malcesinessa jyrisi kunnon ukkonen. Jatkuvaa jyrinää ja salamointia säesti voimakas sade. Tämä ilmeisesti viilensi vuoristoa siinä määrin, että aamulla Peler-tuuli puhalsi huomattavasti kovempaa kuin aikaisempina päivinä. Aamulla sade oli kuitenkin lakannut ja aurinko porotti yhtä lämpimänä kuin mihin olimme täällä jo tottuneet. EM-kisojen ensimmäisenä päivänä ei kuitenkaan ohjelmassa aamustartteja ollut, joten odottelimme Pelerin vaihtumista Oraksi. Valitettavasti Peler ei kuitenkaan näyttänyt heikkenemisen merkkejä, joten starttejamme lykättiin pidemmälle iltapäivään.
Lopulta siinä kahden aikoihin Peler loppui ja pääsimme alkavaan Oraan. Ensimmäinen Gate-startti ammuttiin yleisen härdellin vuoksi poikki, mutta toisella yrittämällä pääsimme matkaan. Valitettavasti molemmat Suomi-tiimit missasivat jänisveneen totaalisesti ja edessä oli rämpiminen 70 veneen takaa kohti vapaampia tuulia.
Fleetti jakaantui hyvin pian kahtia – puolet suuntasivat aivan vasempaan Malcesinen rantaan ja toinen puoli fleettiä vastarannalle. Itse tyydyimme kohtaloomme ja otimme oman paikkamme keskeltä rata-aluetta, kun tyhjää tilaa ja vapaita tuulia oli runsaasti molemmin puolin. Myös Eikka ja Kalle sanoivat joutuneensa ajamaan ekan kryssin keskeltä hieman laitoja heikemmässä tuulessa.
Vasen laita osoittautui lopulta voittajaksi tuttujen tanskalais- ja saksalaisvenekuntien miehittäessä kärkisijat. Suomi-tiimit olivat ylämerkillä siellä 60:n huonommalla puolella.
Jukan kanssa poimimme joitakin sijoja myötätuuliosuudella ja alaportilla valitsimme vasemmanpuoleisen poijun, joka Jukan tarkkojen silmien mukaan oli ylempänä. Useimmat edellämme olleet veneet valitsivat toisen poijun halutessaan suunnata heti edellisellä kryssillä paremmin toimineeseen vasempaan laitaan.
Jukan kanssa otimme pari lyhyttä tikkiä oikealle päästäksemme vapaisiin tuuliin ja otimme muiden tavoin suunnaksi vasemman laidan. Onneksemme 2-4 m/s nopeudella puhaltanut Ora rupesi kääntämään voimakkaasti oikealle. Kompassilukemat nousivat 185 asteesta 213 asteeseen ja keula alkoi osoittaa lähes ylämerkille. Tämähän sopi meille ja kiersimme ylämerkin noin sijalla 15. Ei huono nousu. Ylämerkillä teimme useimpien kärkiveneiden tapaan heti jiipin ennen spinnun nostoa ja vinoksi osoittautunut lenssi vei paaran halssillä lähestulkoon suoraan alamerkille. Noilla sijoilla ei heittopusseja enää löydykään, joten saimme opetuksen saksalaisnaisilta, miten lenssillä tullaan takaa heittämällä ohi.
Oran osoittaessa heikkenemisen merkkejä, päättivät järjestäjät ottaa venekunnat jo alamerkiltä maaliin. Jukan kanssa koomailimme maaliintulossa, mutta tulosluettelossa kohdallamme lukee sija 17. Ei siis pöllömpi alku näille kisoille. Takana on mm. muuan Meike&Holger sekä brittiläinen maailmanmestari Ian Pinnell sekä liuta vasempaan laitaan itsensä tuhonneita nimimiehiä. Eikalla ja Kallella ei vastaavaa onnea tuulen kääntymien kanssa ollut ja he tulivat maaliin vasta sijalla 59.
Kevyen tuulen vuoksi enempää lähtöjä ei maanantaina purjehdittu. Rannassa purjehdusten päätteeksi tarjolla oli hyvää italialaista pastaa viinin kera. Tuhtien annosten jälkeen on hyvä mennä ajoissa nukkumaan, kun tiistain ensimmäisen lähdön varoitusviesti ammutaan jo ennen aamukahdeksaa.
Malcesinen lämmöstä,
-Antti / FIN-8768
Vallan hieno alku!
Milloin tämän päivän uutisia?
Jori