Auta kuskia! – Gastin ohjeet kovaan keliin

//Auta kuskia! – Gastin ohjeet kovaan keliin
“Meillä oli tänään huono kryssivauhti. Mun kippari ei osaa ajaa kelissä!”

Onko tämä teidänkin selitys?
No, voihan tilanne olla näinkin surkea, mutta todellisuudessa gasti voi parantaa kyytiä monin keinoin. Hyvä gasti käyttää tietysti kaiken fyysisen osaamisensa ja liikerepertuaarinsa vaijerilla. Niiden lisäksi hänellä on käytettävissään paljon keinoja veneen virittämiseen ja trimmaamiseen kovan keliin. Vaijerilta näkee hyvin!

Gasti voi opastaa ajajaa monien kriittisten parametrien arvioinnissa. Niitä ovat lähinnä kallistus, pitkittäistrimmi, reikki, vanttipaine, cunningham, puomiliikki ja skuutti/kiki-pari. Tavoitteena on sellainen ajotilanne, jossa kuski keskittyy ruorimiehen perustehtäviin, eikä hänen tarvitse miettiä mistä naruista vetää ja milloin.

Photo copyright Erik Simonson/Peter Lyons. Marine Media Alliance.

Kovalla kelillä veneiden vauhtierot ovat suurimmillaan. Ajajan fyysinen rasitus vaikeuttaa hänen mahdollisuuksiaan tehdä oikea-aikaisia ja tarkkoja trimmimuutoksia. Kryssillä tavoitteena on veneen virittäminen niin ”helpoksi ajaa”, että se kulkee koko ajan 95 % maksimivauhdista. Kriittinen tekijä on heikkojen hetkien välttäminen, eli vene ei saa koskaan mennä hitaasti – silloin muut karkaavat! Kun vene on viritetty helpoksi purjehtia, fyysinen rasite ja tiimin ylirasituksen riski pienenee. Väsynyt miehistö ajaa hitaaasti ja tekee käsittelyvirheitä. Huonosti viritetty vene vaatii uuden trimmaamisen ja väkivaltaisia ruoriliikkeitä, jolloin vauhti ja/tai VMG kärsivät.

”Helposti ajettava” tarkoittaa, että vene voidaan vaihtaa nousumoodista vauhtimoodiin niin helposti, että muutosvaiheessa vauhti ei merkittävästi huonone.

Five edellyttää ajosuunnan muuttamista tuuli- ja aaltotilanteen mukaan. Mitä isompi aallokko, sen tärkeämmäksi moodinvaihdon hallinta tulee.

Vauhtimoodissa venettä voidaan kiihdyttää ilman, että vene tulee luovikärkkääksi tai kallistuu liikaa.

Nousumoodissa kurssia nostetaan esim ison aallon lävistämiseksi tai strategisen sijainnin pitämiseksi niin, että vauhti tai VMG eivät heikkene.

Trimmi on aseteltavissa sellaiseksi, että moodit on helppo toteuttaa. Tässä ohjeita gastille:

1) Asetukset tehdään ennen starttia. Kannattaa lähteä ajoissa vesille ja ajaa hyvä pätkä kryssiä kummallakin halssilla asetusten varmistamiseksi. Nykyään reikkaamme yhä aiemmin ja enemmän kuin ennen. Kippari on kevyttä sarjaa, ja reikkaamme 762 jo 9 metrin tuulessa. 11 metrin kelissä reikki on jo 755. Raskaassa aallokossa otamme trimmireivin sisään kun reikki on 767.

Kun kovassa kelissä plaanataan kryssillä, kiristämme pikkuisen kunnaria ja puomiliikkiä ja asetamme jiippausrajoittimen köliin. Strutti pitää asettaa oikeaan lukemaan ennen kikin kiristämistä. Strutin asetus vaikuttaa dramaattisesti ison liikkikireyteen.
Viimeiseksi säädetään fokan skuuttipiste, ja tarvittaessa vedetään hiukan barberia. Reilu barberi auttaa, kun keulaa pitää painaa alemmas isossa aallokossa ja kovassa kelissä. Se myös avaa slottia.
Periaatteessa skuuttipiste siirtyy taaemmas, kun reikataan, mutta kompensoimme tätä sillä, että barberin vetopiste on melko edessä.

2) Tarkkaile kryssillä veneen kallistumaa ja pituustrimmiä. Onko vene suorassa vai kulkeeko kuin läskivene?? Ellei ajaja roiku tarpeeksi, vittuile sille vähän. Vene pitää trimmata kulkemaan suorassa ja keulan pitää olle suhteellisen korkealla (märkäpinta ja keulan muodostama tuuleen nostava vaikutus pienenee). Säädä trapetsivaijerin pituus niin, että aallot eivät ylety lyömään sinua, kun roikut täysillä ja vene on suorassa. Ajajaa ei saa pakottaa ajamaan venetta kallistuneena, koska silloin se ei kulje.

3) Tarkista puomin suunta: onko puominpää veneen takanurkan sisä- tai ulkopuolella? Kovassa kelissä puomin pitää osoittaa keskimäärin peränurkkaan. Ongelma voi olla reikissä tai kikissä. Jos puomi on sisempänä ja liikki vaikuttaa avoimelta, kiristä kikiä. Ja päinvaston: jos puomi on ulompana kuin nurkka ja isoa lepatetaan puuskissa, pitää joko lisätä reikkiä tai vähentää kikiä tai ehkä säätää molempia. Isoa ei saa koskaan päästää lyömään, koska sen alaosa ja liikin oikea kireys balansoivat veneen ja saavat nousut kuntoon. Hakkaava iso sanoo: jotakin on nyt vialla!

4) Tarkkaile ajajan ruoriliikkeitä ja skuuttikättä. Monet erittäin nopeat kuskit liikuttavat ruoria kovasti, mutta liikkeiden tarkoitus on vain pitää ruori “painottomana” eikä niillä pyritä vaikuttamaan veneen kurssiin kovinkaan paljon. Ison skuutin oikea liikepituus on käsivarren mitta sisään ja ulos. Vain erityisen kovassa puuskassa ja vastaavasti tuulen nopeasti heiketessä pidempi  liike voi olla tarpeen. Jos kuski joutuu koko ajan tekeämään isoja skuutin säätöjä, hän todennäköisesti ajaa väärin: hän nostaa puuskissa ja joutuu kelaamaan skuuttia sisään, kun vene kallistuu tuuleen, ja sitten hän laskee kurssia ja joutuu löysäämään ettei vene kallistuisi leehen. Kikin liiallinen löysyys tai kireys voi olla syynä isoihin korjausliikkeisiin ja lopputuloksena on huono VMG. Ehkä reikkiäkään ei ole tarpeeksi tai köliä ei ole nostettu/kallistettu tarpeeksi.

5) Kun ajajan iso/kikiasetus on kohdallaan ja vene purjehtii luontevasti, gasti voi keskittyä fokan trimmiin. Se on kovassa kelissä äärimmäisen tärkeä ase. Yleisesti kovassa kelissä ison löysääminen riittää pitämään veneen suorassa ja fokan skuutin muutokset ovat pieniä – ehkä tuuma tai pari ajomoodista riippuen. Fokan kireyden näkee aika helposti saalingin kohdalta: trimmi voi olla esimerkiksi sellainen, että nousumoodissa fokan liikki melkein koskee saalinkiin, ja vauhtimoodissa liikki on muutaman tuuman päässä saalingin päästä. Kun keli alkaa nousta toiselle kymmenelle saattaa olla tarpeen, että kovan puuskan iskiessä fokka saa röyhtäistä: gasti löysää pikaisesti skuuttia muutaman tuuman ja vetää sen puuskan kärjen mentyä takaisin normiasetukseen. Kaikkein rajuimmissa keleissä fokan voi jopa antaa lepattaa muutaman nanosekunnin ajan. Tällaisissa keleissä on tärkeätä, että fokan lukon kulma on oikea. Muutoin gastille tulee suuria vaikeuksia kun skuutti pitäisi nopeasti irroittaa. Tämä ei ole gastille helpppo posti… punttisali auttaa tässä kohtaa.

6) Kun vene näin on saatu trimmiin, pitää päättää miten sitä ajetaan suhteessa aaltoihin. Moodeja on siis kaksi: nousu ja vauhti. Mennäänkö tiukkaa vastaista vai annetaanko ratsastaa hiukan alemmaksi? Todennäköisesti ison aallon tai aaltosarjan lähestyessä kannattaa ajaa melko ylös. Keula pysyy paremmin kurssissa eikä gastia tarvitse uittaa ihan niin paljon. Kun monstereiden mentyä vesi vähän tasoittuu, siirrytään vauhtimoodiin ja ollaan valmiit kohtaamaan seuraava isojen aaltojen sarja, johon tullaan  vauhdilla ja vaihdetaan sitten nousumoodiin aallolle kiivettäessa. Vauhtimoodissa foilit toimivat paremmin, joten summavaikutuksena on samalla parempi nousukulma.

Gastin tehtäviin kuuluu käyttää niskassa sijaitsevia silmiään ja varoittaa ajajaa seuraavasta isosta aallosta. Tästä tulee ilmaista tiimihenkeä ja tämä pienentää sitä mahdollisuutta, että iso aalto varoittamatta iskeytyy veneeseen ja aiheuttaa vaikeuksia.

No niin, nyt et voi enää syyttää ajajaa heikosta menestyksestä kovalla kelillä (ainakaan kryssillä). Näillä tiedoilla ja vihjeillä voit patistaa kuskisi oikeaan suuntaan oikealla trimmillä ja plaanaatte valon nopeudella.

Seuraavassa kovan kelin kisassa muistat siis, että et ole vaijerin varassa makaava vihannes jota painovoima kiskoo ihanasti alaspäin ja jonka momentit ovat kunnossa – vaan olet tiimin kantava jäsen, jonka ansiosta VMG ainakin kaksinkertaistuu!

Seuraava artikkeli käsittelee slööriä.

Jesse Falsone, Toxic Asset USA 505 9003

Vapaa käännös Raimo Raita, Maxit, FIN 8924

No comments yet.

Leave a comment

Your email address will not be published.