Suomenmestaruuskisat Tampereella 6-8.8.2004
——————————————————————————–
Pilvetön taivas, tyyni järvenpinta ja kappale kauneinta Suomea ja lämpöä yli sallitun. Mikä voisi olla paremmin, jos olisimme olleet kesälomareissulla ja ilman veneitä. Vaan tällä kertaa vakaana aikomuksena oli saada kolmena päivänä purjehdituksi kahdeksan Suomenmestaruuskilpailulähtöä ja pokaalien herrat selville Näsijärven haastavissa olosuhteissa.
Vene-71 oli jälleen ottanut Five-liiton haasteen vastaan ja lupautunut organisoimaan korkeatasoiset radat ja järjestelyt. Kisasatama oli arvokisojen kunniaksi siirretty Särkänniemen naapuriin Mustalahdelle. Kansalle, siis gasteille leipää ja kippareille sirkushuveja koko rahan edestä.
Perjantaiksi ilmaantui kisasatamaan 23 nopeaa ja vielä nopeampaa Fiveä miehistöineen kaikilla mitalin kiilto silmissä. Valitettavasti kiiltoa löytyi järvenkin suunnasta, kun tuulenvireet eivät pahemmin pintaa väräyttäneet. Siinä odotellessa oli hyvää aikaa tutustua uusiin luokan tulokkaisiin ja vaihtaa trimmivinkkejä hieman kokeneempien Fiveilijöiden kanssa ja ihmetellä uushankittuja veneitä. Parin tunnin odottelun jälkeen alkoivat puut heilua ja tekivät näin purjehdittavan tuulen Näsijärvelle, jonne kilpailulautakunta rakensi Five-luokalle mieleisen radan makkara/slöörit/alaportti-ominaisuuksin. Eli jokaiselle jotakin.
Ensimmäinen lähtö ammuttiin matkaan klo 15.00. Linja suosi alamerkin lähtöä, josta innokkaimmat lähtivät jopa hieman etuajassa ja harjoittelivat poijunkiertoa ennen luoviosuudelle pääsyä. Jotkut jopa kahdestikin.
Sen verran olivat tuuliolosuhteet ”yksinkertaisia” että taktiikkaan kuului ajaa laitaan, mieluummin vasempaan, kohti Särkänniemen rantaa, josta suunnasta tuuli toi parhaat potkut. Alamerkiltä startannut OttoMatti otti paalulta suunnan kohti tuulta ja johti eka-ylämerkillä ja siinä se sitten olikin. Koska keli suosi kärjessä ajavia veneitä, jotka saivat vapaasti valita kryssillä shiftien otot ja saivat myös puuskat ensimmäisinä, ei kärkipaikka siitä enempää kisan aikana muutunutkaan.
Paikallistuntemuksen ja kokemuksen myötä ottivat kakkossijan yhtä vakuuttavasti Olle Martonen stunttigastinsa Jukka Suonpään kanssa. Niin ikään vankempaa Five yms. kokemusta edustivat kolmanneksi tulleet Ali Saarela ja Jukka Lindfors. Eli järviolosuhteista huolimatta ”meri-miehet” ottivat kärkisijoja. Ilahduttavaa oli että kärkikarkulaisia lukuunottamatta pääfleetti pysyi mahdottoman hyvin kasassa ja jokaisesta sijasta sai tosissaan käydä taistelua, jossa pienistä hairahduksista seurasi välitön rangaistus sijoituksen putoamisen myötä.
Perjantaina rannassa seurasi sitten muunkinlaisia rangaistuksia, kun purjeiden mittauksessa löytyi sellainenkin ihmetys kuin lähes symmetrinen fokka, jossa etu- ja takaliikit olivat melkein yhtä pitkiä. Seurauksena k.o. veneen hylkääminen perjantain lähdöstä ja kansalaiskeräys köyhälle Keski-Suomalaiselle purjeentekijälle uuden mittanauhan ostamiseksi vanhan ja venyneen kangasmitan korvaamiseksi.
Lauantai valkeni taas lämpimänä ja tuulikin oli herännyt samaan aikaan Fiveilijöiden kanssa. Radalle päästiin ihan aikataulun mukaisesti. Ensimmäinen paukku ammuttiin kello 11.00 heikohkoon tuuleen, jota sitten jatkui koko päivän välillä puhaltaen gastit käväisemään trapetsilla ja taas takaisin tankille kököttelemään. Nyt saatiin juuri sellaista vaihtuvuutta tulosluotteloon kuin luokan tasolle kuuluukin. Jokaisen lauantain lähdön voitti eri venekunta.
Ilottelun aloittivat edellispäivän kakkoset OlleJukka, jotka osoittivat että susiparikin pärjää, kun kokemusta riittää. Herrat hoitivat kisan läpi varsin vakuuttavasti, mutta konsepti oli perjantain kaltainen. Tuulta hakien ja kun kärkeen on päästy ei sieltä hevillä putoa. Sampa ja Antti innostuivat kirimään ja olivat maalissa hienosti kakkosina ennen OttoMattia. Petri ja Juhani pistivät lujasti kampoihin ja saivat kevyessä kelissä pidettyä vielä paikalliset taiturit Erkan ja Juhan takanaan tiukalla pitotaktiikalla.
Päivän kakkoslähdössä saatiin jo mukavasti säpinää, kun tuuli päätti puhallella puffia sinne ja puffia tänne. Jo ensimmäisellä krysiillä saatiin nauttia nopeita pikku-lämpimiä puuskia 10-15 asteen suunnanmuutoksilla. Näissä jo kankeimmatkin fafat heräilivät Five-purjehduksen urheilulliseen puoleen. Eka ylämerkillä Hannu ja Jarkko seuranaan Raita&Raita ja OttoMatti olivat reagoineet nopeimmin suunnanmuutoksiin ja pääsivät hieman karkuun jälleen tiukasti yhdessä ajavasta pääfleetistä. Avotuulilla kysyttiin hermojen kestävyyttä, kun lauma ajoi tappituntumalla jonossa leikaten radan lenssi-oikeaan jiippaamaan josta taas slöörattiin alaportille. Ennen alaporttia Raimo&Antti ja OttoMatti iskivät johdossa olleen HannuJarkon kantaan ja hoitivat hyvin ajoitetulla jiipillä itselleen parikilpailupositiot. Paikallistuntemuksensa turvin TuplaRaita livahti kohdalle osuneella puuskalla hitusen karkuun OttoMatin hiilikuiturakettia ja vaikka vielä viimeiselläkin kryssillä perhekunta haastettiin venda-duelliin, ei välimatkaa saatu kurotuksi kiinni ja tässä järjestyksessä ylitettiin maalilinja. HannuJarkko purjehtivat rutinoidusti kolmanneksi ja yhtä rutinoidusti AliJukka hoitivat nelossijan kotiin.
Päivän viimeisessä lähdössä vasemman laidan taika sitten murentui, kun ensimmäistä kryssiä lukuunottamatta uudet tuulet puhalsivatkin vaihteeksi oikealta ja sinne arvalla ”eksyneet” (kirjoittajan mielipide) pääsivät mokomat livauttamaan rakoa pääfleettiin ja kauas iskuetäisyyden ulottumattomiin. Toisaalta tulosluetteloa silmäillessä tarkkaavainen lukija huomaa että samat venekunnat siellä jälleen jylläsivät. AliJukka paransi jatkuvasti purjehduksiaan ja nyt herrat hoitivat kelin noustua trapetsiolosuhteisiin mallikkaasti venevauhdilla seuraavat pois jaloista häiritsemästä. Family-Raita piti yllä hyvää tasoaan sijoitumalla kakkoseksi ennen muita Fafa-luokan venekuntia HannuJarkkoa ja OttoMattia.
Lauantia ilta vietettiin Plevnan notkuvien pyttipannupatojen äärellä katsellen haikeina vanhoja Five-videoita (anteeksi DVD’tä) aikaisemmista kovatuulisista MM-kisoista, jottei pääsisi Five-purjehduksen syvin olemus unohtumaan. Samalla pidettiin nykymuodin mukaisesti neuvoantavat kansankäräjät neuvottomana neuvoahakeneelle hallitukselle ensikauden kisoista ja ratamalleista. Jotkut muut hakivat sitten neuvoa vähän usemapaankin kertaan sen pitkän kaavan mukaan
Sunnuntaina………… No sunnuntaina jatkettiin siitä, mihin Plevnassa oltiin jääty samalla, kun odoteltiin olematonta tuulta. Ja jälleen vaihdettiin ajatuksia trimmeistä, säännöistä ja muista kesään liittyvistä ajankohtaisista Five-purjehtijaa kiinostavista aiheista…………
Kilpailulautakunta päätti oikeamielisesti lopulta päättää kisan iltapäivän odottelun ja palkinnot jaettiin kahden päivän ja neljän lähdön sijojen perusteella.
OttoMatti pääsivät ruuvaamaan kirjahyllyyn takaisin Tampereelle ulkoilemaan tuodut kiertopalkinnot ja yhtälailla kokemuksen tuomalla rutiinilla hoitivat Ali Saarela ja Jukka Lindfors hopeiset edelleen merivoimille ennen pronssisia napanneita Olle Martosta ja Jukka Suonpäätä.
Hienot kisat ja erinomaiset ja ammattimaiset järjestelyt. Hyvää porukkaa ja rehtiä kilpailua ja maailman mahtavin kevytvene, kyllä meidän kelpaa. Ja sitten Poriin plaanaamaan, jookos.
OttoMatti
No comments yet.