Fremantlen yleiskokouksen päätöksen mukaisesti pidetään nyt jäsenäänestys hiilikuidun sallimisesta mastossa, puomissa ja spinnupuomissa. Lue konkareiden argumentteja alla, mieti ja ota kantaa. Ensimmäinen koeäänestys tuopinnostolla Turun five-cornerissa.
Sihteeri lähettää äänestyslomakkeen jäsenille. Miettimis- ja äänestysaikaa on heinäkuun puoleenväliin asti.
HIILIKUIDUN PUOLESTA
Evert Myer
Keskustelu hiilikuitumastoista on taas roihahtanut liekkeihin ja mielipiteitä on esitetty sekä 505-postilistoilla että Fremantlen vuosikokouksen avoimella foorumilla.
Hyviä argumentteja on esitety sekä puolesta että vastaan. Jo se tosiasia, että keskustelu on taas käynnissä, velvoittaa meidät pohtimaan asiaa eri puolilta.
Asia ei ole uusi: 80-luvun alussa joukko purjehtijoita alkoi käyttää hiilikuitumastoja. Vasta sen jälkeen luokkasääntöjä muutettiin niin, että mastoon ja puomeihin sallittuja materiaaleja ovat vain puu ja alumiini.
505 ei ole tiukka yksityyppivene vaan rajoitettu kehitysluokka. Mielestäni hiilikielto sopii tätä henkeä vastaan. Jos kehitys olisi kielletty, meillä ei olisi moderneja runkomateriaaleja, uusia foilimuotoja, eikä rikin nykyisiä ominaisuuksia.
Kielto 20 vuotta sitten oli silti varmaankin viisas päätös, koska silloinen hiilikuidun hintataso olisi nostanut kustannuksia melkoisesti.
Mikä on nyt toisin? Onko hiilikuitumaston hinta pudonnut niin paljon, että se on kilpailukykyinen alumiinia vastaan? Onko valmistustekniikka kehittynyt niin paljon, että hiilikuitumaston luotettavuus ja kestävyys ovat yhtä hyvät tai paremmat kuin alumiinimaston? Sen perusteella, mitä olen nähnyt ja kuullut viimeisen puolen vuoden aikana uskon, että nykyään on mahdollista valmistaa hiilikuitumasto, joka on edullinen, kevyt ja kestävä. Australialaisen Carter Jacksonin raportti (ks http://www.int505.org/ new/Carbon Fiber Spar Links/Carbon Spars 505) on erinomaisen kattava ja suositeltavaa lukemista.
Nämä ominaisuudet ovat erityisen tärkeitä maan rahan arvon heikkouden kanssa kamppaileville fivepurjehtijoille esimerkiksi Etelä-Afrikassa, Keniassa ja Zimbabwessa. Proctorin tai Supersparin maahantuonti on järjettömän kallista. Esimerkin valossa: Proctor-maston hinta vastaa nuoren insinöörin kahden kuukauden ansioita!
Jopa australialaiset, jotka vieläkin kärsivät ”Pacific Pesonsa” arvon romahtamisesta, pitävät hiilikuitumastoa parempana vaihtoehtona. Hiilikuitumasto voidaan valmistaa autotallissa!
Isossa Britanniassa 505-mastot ovat suhteessa halvimpia, mutta silti sielläkin on puhuttu hiilen puolesta. Yhtenä argumenttina on tuotu esiin tarve nostaa fiven profiilia, tehdä siitä seksikkäämpi. Erityisesti UK:ssa five joutuu kamppailemaan kaupallisia päiväperhoskffejä vastaan, joita kauppiaat tuovat markkinoille muutaman vuoden välein.
Muita hiilen etuja, joita on tuotu esiin eri puheenvuoroissa:
– Sopii paremmin isolle spinnulle
– Erinomaiset dynaamiset taipumaominaisuudet (esim puuskavaste)
– Ei pysyviä taipumia tai muodonmuutoksia
– Ei väsymäilmiötä eikä korroosion aiheuttamia ominaisuusmuutoksia
– Sietää paremmin sivusuuntaisia iskuja
– Helpompi käsitellä rikatessa
– Vaurioiden korjaus helpompaa
– Mustat kepit ovat näyttävämpiä kuin kolhuiset metallikepit
– Kestää mastossa riippuvan Simon Laken painon.
Miksi siis vielä keskustelemme?
Arvelen perimmäisen syyn olevan siinä pelossa, että siirtymäaikana purjehtijat voivat joutuvat erilaisten budjettirajoitteidensa takia eriarvoiseen asemaan. Hyvinvoivat purjehtijat ja ne, joilla on yhteydet masto-ja purjeteknologian kehittäjiin, hyötyvät ensimmäisena ja ovat voittajia.
Esitän tässä miten luokka voisi hoitaa muutoskauden niin, että kontrolloimaton kilpavarustelu ei ryöstäytyisi käyntiin, ja samalla vanhempien veneiden kilpailukyky ja arvo säilyy.
Väitänpä jopa, että tämä tarjoaa mahdollisuuden nostaa pienemmällä budjetilla ajavien, vähemmän aktiivisten purjehtijoiden tasoa lähemmäksi huippua.
Täytyy muistaa, että aika ei ole koskaan oikea tällaiseen muutokseen. Vaikka hinta/suorituskykysuhde olisi kuinka hyvä, muutos on tuskallinen monille, ellei kaikille meistä. Siinä tarvitaan selvää rahaa. Purjeiden kehityskierre saattaa alkaa uudelleen. Tällaiset seikat eivät poistu koskaan. Mutta ellemme kykene jatkuvaan kehitykseen, meillä on alumiinikepit vielä 20 vuoden kuluttua, ja silloin niiden hinta suhteessa hiileen saattaa olla jo aivan toinen. Ellei jäsenistö olisi sallinut fiven kehittyä, meillä ei ehkä olisi vielä alumiinimastoja, laminoituja purjeita, eksoottisia runkomateriaaleja, HA-foileja…
Miten muutosprosessin tuskaa lievennetään? Uskon, että seuraavat Fremantlessa hyväksytyn ehdotuksen konseptit mahdollistavat hallitun siirtymisen hiilikuitukeppeihin:
– Paino ja momenttikeskiö määritellään niin, että ne vastaavat alumiinikeppiä. Tämä voidaan toteuttaa esim levittäjien alle asennetuilla korjauspainoilla. Oikeellisuus voidaan helposti todentaa yksinkertaisella keinahduskokeella. Tällä yksinkertaisella vaatimuksella estetään suurlujuuksisten kuitujen tai muiden kalliiden tekniikoiden käyttö (niistä ei silloin ole vastaavaa hyötyä).
– Määritellään maksimihalkaisija ja syvyysmitta (veneen suunnassa). Tällä estetään äärimmäisen ohuet seinämät, kalliit laminaarirakenteet ja siipimastot.
Käytännössä nämä rajoitukset aiheuttanevat sen, että hiilikuitukepit ovat vain vähän nopeampia kuin hyvät Proctorin tai SuperSparin alumiiniprofiilit. Kaikkein aktiivisimmat purjehtijat vaihtanevat silti hiileen. Monilla meistä on jo nyt hiilistrutti, peräsinvarsi, ja peräpeilin poistoläpät, vaikka niiden hyöty on varmaankin vähintään kyseenalainen… Mutta musta hiililäppä keltaisessa veneessä näyttää kyllä coolilta…
Olen kuitenkin melko varma siitä, että hiilen merkitys MM-kisojen sijojen 30 tai 40 perän puolella on melko pieni. Useimmat meistä häviävät sen verran yhdessä jiippimokassa ja veneen viritys on meille tavallisille kuolevaisille paljon tärkeämpi asia. Sellaiset kaverit kuin Howard Hamlin, jolla eräässä vaiheessa oli puolen tusinaa eri painoista ja eri lailla taipuvaa alumiinimastoa eri valmistajilta, ovat aina legin verran meitä edellä, olipa keppi hiiltä tai ei. Ilmeisesti Proctorin D:t (tai Cumulukset, Stratokset tai Cumulo-Nimbukset) ovat yksilöitä, ja eräiden huippupurjehtijoiden tiedetään aktiivisesti etsineen tiettyjen valmistuserien puikkoja, joissa profiili vastaa heidän toivettaan. Niin suuret ovat valmistuksen toleranssialueet.
Arvelen, että muutos saisi budjettiluokassa kilpailevien fivehenkilöiden joukossa aikaan tällaisen tapahtumasarjan:
– markkinoille tulee paljon hyviä, vähän käytettyä alumiinimastoja. Ero modernin Cumulus D:n ja klassisen fiven painavan vanhan alumiinimaston välillä on suurempi kuin nykyaikaisen alumiinin ja painotetun hiilikepin väli.
– Huiput aloittavat koemastoilla, ja vaihtavat ne melko pian pois. Vähän käytettyjä kelvollisia hiilikeppejä tulee markkinoille. Tästä käy nykyinen HA-muoti esimerkiksi: erinomaisen hyväkuntoisia edellisen sukupolven jippaavia Waterat-kölejä tulvii nyt markkinoille murto-osalla siitä hinnasta, mitä ne maksoivat muutama vuosi sitten.
– Vähän käytettyjä Technora, 3DL (jne.)-purjeita tulee myyntiin, kun fanaatikot tilaavat uusia kuumia leikkausmalleja uusiin hiilikeppeihinsä huippuneulomoilta. Sama mekanismi toimii myös veneiden kohdalla: huiput hankkivat uuden veneen muutaman vuoden välein, ja vähän käytetyt veneet tulevat kohtuuhinnoin nuorempien/uusien purjehtijoiden saataville.
– Vanhat, painavat veneet voitaisiin keventää lähemmäs uudempien kokonaispainoa. Hiilikepit säästävät painoa, ja ylimenokauden jälkeen maston korjauspainojen poistoa voitaisiin harkita. Silloin uudet, kevyet veneet joutuvat lisäämään painoa runkoon, ja vanhemman veneen kokonaispaino alenee lähemmäs minimiä.
Yhteenvetona sanoisin, että siirtyminen hiilikuitumastoihin vaikuttaa enemmän kärjessä puhaltavien huippujen elämään kuin meihin tavallisiin purjehtijoihin. Kärjessä kaksi veneenmittaa per legi voi ratkaista kilpailun. Huiput ovat nyt jo investoineet eniten mastoihin ja niiden virittämiseen, ja joutuisivat nyt aloittamaan kaiken alusta. Meille muille avautuu mahdollisuus hankkia sellainen masto, joka on pidemmällä tähtäimellä järkevämpi. Hiilikuitumasto menee toki myös poikki, jos sen pään tunkee pohjamutaan tai vantti katkeaa. Olen kuitenkin varma siitä, että maston keski-ikä kasvaa. Lisäksi hiilikeppi nostaa fiven ulkonäön tälle vuosisadalle ja tekee siitä houkuttelevamman.
HIILIKUITU ON VIRHE
Howie Hamlin
Kaikkia luokkasääntöihin tehtäviä muutoksia pitäisi pohtia seuraavin kriteerein:
- Tekeekö muutos veneestä hauskemman purjehdittava?
- Lisääkö muutos veneen eliniälle jaettuja kustannuksia?
- Lisääkö muutos veneen suosiota?
Juuri toteutettu spinnun koon lisääminen täytti kaikki nämä kriteerit. Samoin muutos alumiiniin vuosikymmeniä sitten. Alumiinin pursottaminen on halvempaa kuin puun käsittely, profiileja voitiin tuottaa sarjoina, ne ovat tasalaatuisia, kestävämpiä ja kollektiivisesti ajeteltuna tekevät veneestä hauskemman ja lisäsivät sen suosiota.
Seuraavassa esitän argumentteja hiilikuitua vastaan:
Kalliimpi! Kukaan ei yritäkään väittää, että hiilikuitu olisi halvempi kuin alumiini. Kovempaan hintaan on kaksi syytä:
– Materiaali- ja tuotantokustannus on korkeampi.
–
– Hiilikuidun käsittely vaatii enemmän kallista käsityötä, joka sitten toisaalta vähentää tasalaatuisuutta. Purjehtija joutuu ostamaan useita mastoja löytääkseen nopeimman. Tässä suhteessa palaamme siis puumastojen aikaan! Käytännössä alkuaikojen tuotekehitys (tuurnien ja muottien muutokset) pakottavat ostamaan yhä uusia mastoja. Kun Finn-luokka siirtyi hiileen, profiilin muutokset (pitkä ja kapea) johtivat aina seuraavaan varustelukierrokseen juuri, kun edellisestä mallista oli opittu saamaan kaikki irti. Brian Ledbetter käytti enemmän rahaa hiilikeppeihin yhden olympiadin aikana kuin edellisten neljän olympiadin aikana kaikkiaan.
Ei sen hauskempi! Hiilikuitumasto ei tee fivestä yhtään mukavampaa purjehdittavaa kuin se jo on. Tämän havaitsimme yllätykseksemme 18′ skiffeissä, ja arvelen, että sama olisi tulos 505-luokassa.
Alumiinimastot jäävät pois pelistä. Hiilikuitumasto on aavistuksen nopeampi, joten kaikki haluavat luopua alumiinista.
Taipumaominaisuudet: 505-mastoissa käytetään vain yhtä spriiderisettiä (säännöissä ei ole rajoituksia toim. huom.). Koska suuri osa mastosta on tukematonta, taipumaominaisuudet ovat hyvin tärkeät. Vertailun vuoksi: 18′ skiffissä on neljä settiä, 14′ skiffissä ja 49:ssä on kolme settiä. Koska skiffien mastot ovat hyvin tuettuja, maston taipuma ei ole niin tärkeä. Siksi alumiinin vaihtaminen hiileen oli niissä paljon yksinkertaisempaa.
Tasalaatuisuus: Alumiiniprofiili on muotin läpi pursotettu massavalmiste, ja jokainen siitä katkaistu profiilin osa on lähes samanlainen. Hiilikuitumastojen valmistekirjo sen sijaan on ääretön. Työkalun muotoa ja kokoa on helppo muuttaa. Samoin kuidun tyyppiä, mallia, määrää, sijoitusta, kerroksia, suuntaa, orientaatiota, sideaineiden määrää jne jne jne. Tämä saattaa olla hyvä luokan muutamalle huipulle, joilla on kylliksi aikaa, rahaa ja mahdollisuuksia neljän, viiden maston kokeilemiseen ennen kuin nopein löytyy. Mutta jakaako nopeimman löytäjä salaisuutensa muiden valmistajien ja kilpailijoiden kanssa? Tuskin.
Kestävyys? Hiilikuitumastot käyvät läpi samanlaisen kestävyys/nopeus optimointikierteen kuin alumiinikin. Toisni sanoen kun haemme mahdollisimman kevyttä ratkaisua, tulemme rajalle, jossa hyväksymme saman särkymisprosentin kuin nyt alumiinissa. Sen vuoksi oletetut kestoikähyödyt jäävät saavuttamatta.
Hiilikuitu haurastuu auringossa. Siksi se pitää käsitellä UV-suojalla ja/tai peittää kilpailujen välillä.
Kestävyys? Hiilikuidulla on tapana pirstoutua pitkältä matkalta. Vain pyöreä putki on helppo korjata. Olisin kuitenkin äärettömän hämmästynyt jos pyöreä putki osoittautuisi nopeimmaksi profiiliksi… Katkaisemamme 18′ skiffin masto oli valettu ja pisaran muotoinen. Valmistajan (McConaghy) arvion mukaankorjaaminen olisi tullut kalliimmaksi kuin uusi masto.
Iso spinnu vaatii hiilikuitumaston? Iso spinnu ei käsittääkseni ole ollut syyllinen mastovaurioihin. Fremantlessa useimmat katkeamiset johtuivat pohjakosketuksesta. Sekä skiffeissä että muissa veneissä ratkaisu maston tukemiseen spinnua isonnettaessa on lisäspriiderit, ei maston jäykistäminen.
Useampia toimittajia? Nykyään alumiinimastot ostetaan pääasiassa kahdelta toimittajalta (Proctor ja SuperSpars). Tilanne ei muutu hiilikudun myötä. Kun malli on kehittynyt kylliksi, ostamme siltä, joka tekee nopeimmat mastot.
Jos se toimii, älä koske siihen! 30 vuoden aikana olen saanut poikki vain yhden 505-maston. Krister Bergstrom ei ole koskaan särkenyt mastoa.
Luokan kasvu? Kasvu riippuu suhteesta hauskuus/raha. Hiilikuitu tekee veneen kalliimmaksi mutta ei hauskemmaksi. Siis kasvu pienenee.
No comments yet.