FIVEN LOPUTON KEHITYSTAIVAL
505 nuortuu
Isompi spinaakkeri tekee ikiliikkujasta jännittävämmän ja taktisesti vaativamman. Uudet profiilit ja materiaalit ovat lisänneet venevauhtia
KANSAINVÄLISEN 505 -veneen luokkasääntöjä on muutettu. Spinaakkeri voidaan
nyt tehdä isommaksi ja korkeammaksi, joten sen sivusuhde on tehokkaampi.
Uusi spinaakkeri on kolme neliömetriä suurempi. Tehokkaampi sivusuhde edellyttää oikeita taktisia valintoja slöörillä suhteelliseen tuuleen nähden. Kovan tuulen slöörit ovat helpompia ajaa, ja kevyemmätkin miehistöt hallitsevat veneen paremmin tiukoilla slööriosuuksilla.
Ajatus spinaakkerimallin muuttamisesta iti luokan viisinkertaisen maailmanmestarin, ruotsalaisen Krister Bergströmin mielessä jo useita vuosia sitten. Tavoitteen oli tehdä luokasta vielä hauskempi ja samalla tasoittaa kevyiden ja raskaiden miehistöjen eroa kovalla tuulella. Uutta spinaakkerimallia kokeiltiin luokan tradition mukaisesti pitkään ennen päätöksen tekoa. Kahden vuoden virallisen kokeiluperiodin jälkeen luokka äänesti kaksi yhtä vastaan uuden spinaakkerin puolesta.
Iso spinaakkeria kokeiltiin erityisen ahkerasti Tanskassa, Ranskassa ja Australiassa.
Uusi spinaakkeri on 1.10.2001 alkaen virallisesti käytössä.
505 on kehitysluokka, mutta muutokset on aina tehty varovaisesti, jotta vanhat veneet säilyttäisivät kilpailukykynsä mahdollisimman pitkään. 505 suunniteltiin ja 1955, kun IYRU etsi ”parasta mahdollista kahden hengen kevytvenettä”. Englantilainen John Westall suunnitteli 18 jalan veneen, josta pienin muutoksin kehitettiin kansainvälinen 505.
Venetyyppi levisi Ranskasta nopeasti eri puolille maailmaa. Nykyään aktiivisia veneitä on 18 maassa: eniten USA:ssa ja Ranskassa. Suomessa kilpailee aktiivisesti noin 20 venettä Tampereella, Helsingissä, Turussa, Vaasassa ja Kuopiossa.
505:n kapea ja tehokas runkomuoto on nykyäänkin täysin moderni. Luokkasääntö määrittelee päämitat. Vuosien varrella veneenvalmistajat ovat kuitenkin hakeneet toleranssien puitteissa nopeuteen vaikuttavia tekijöitä, ja nykyinen muoto on selvästi nopeampi kuin ensimmäiset veneet. Vauhtia on lisännyt hiilikuidun ja kerrosrakenteiden käyttö: keula ja perä ovat keventyneet ja runko jäykistynyt. Nykyaikainen epoksirunko on erittäin pitkäikäinen: yli kymmenvuotiaat veneet purjehtivat täysin tasavahvasti uusia veneitä vastaan.
Koska MM-kilpailut luokan tradition mukaan ovat viikon pituiset, yksittäisten tiettyjä ominaisuuksia painottavien muutosten vaikutukset ovat olleet vähäisiä. Minimipainoa ei ole pudotettu, vaikka nykyiset materiaalit antaisivat siihen hyvät mahdollisuudet, joten vanhatkin veneet menestyvät hyvin kilpailuissa. Viime vuonna Suomenmestaruus voitettiin 12 vuotta vanhalla veneellä.
Vuosien varrella veneen sisustus on kokenut suurimmat muutokset. Nykyään köysistö on vedetty sopivin välityksin miehistön (yleensä ajajan) ulottuville, joten veneen trimmiä voidaan muuttaa koko ajan olosuhteiden muuttuessa.
Uudet vahvat runkomateriaalit mahdollistavat valtavien rikipaineiden käytön ja takila voidaan helposti säätää jokaisen purjehtijan ajotyylille ja miehistöpainolle. Siksi 505-veneen miehistöpaino vaihtelee 120 ja 200 kilon välillä, ja lukuunottamatta äärimmäisen kovia kelejä kaikki voivat menestyä yhtä lailla.
Esimerkiksi kölistä luokkasääntö määrittelee ainoastaan sen, että sen pitää mahtua kölilaatikon sisään. Nykyiset kölit ovat alkuperäistä paljon kapeampia ja pitempiä. Lähes kaikki uudet kölit ovat lisäksi jiippaavia. Pienempi kölipinta-ala on kevyelle miehistölle kovassa kelissä helpompi ajaa.
Uuden spinaakkerin koeajovaiheen aikana moni kokenut purjehtija ihastui uuteen purjeeseen. Australialainen Pip Pearson, joka gastasi Paul Elvströmiä jo vuonna 1965 Adelaiden maailmanmestaruuskisoissa, sanoo: ”Olen purjehtinut viisnollavitosta 39 vuotta enkä koskaan ole mennyt näin lujaa. Tuuli voimistui kisan aikana noin 10 metriin, ja yhdessä puuskassa nousimme kirjaimellisesti lentoon kahden aallon välillä. Uudessa spinnussa on valtavasti tehoa. Mutta uskomatonta oli aluksi se, että vene on nyt helpompi ohjata kovassa aallokossa ja tuulessa, koska keula nousee aalloista paremmin. Mahtavaa kyytiä!”
Torontolainen Mike Quirk pitää itseään keskitason purjehtijana. Hän oli skeptinen uudesta spinnusta. Hänen mielestään vene oli muutenkin kyllin haastava kovassa kelissä, ertyisesti slöörillä ja jiipissä. Vain huippumiehet pystyisivät ajamaan vielä isommalla spinnulla. 505 on kevytvene ja jos joku haluaa skiffin niin niitä on kylliksi markkinoilla.
Mutta kun Mike oli kokeillut isoa spinnua kahden kuukauden ajan 5-15 metrin tuulessa hän sanoi:
”Purje on isompi, mutta se on paljon vakaampi ja helpompi hallita kuin vanha malli. Koska purje on tehokkaampi, vene on paljon nopeampi. Lenssit ovat hauskempia, koska nyt pääsemme vähän leikkaamalla trapetsille jo 4-5 metrin tuulessa. Valinta suoran lenssin ja leikkamisen välillä on venekunnan taktinen päätös, joka lisää kilpailun jännittävyyttä.”
Slöörit ovat entistäkin hauskempia koska gasti pääsee trapetsille jo 3-4 metrin tuulessa. Silti vene pysyy paremmin hallinnassa kovassa kelissä ja puuskissa. Puuskan iskiessä vanhalla spinnulla menetettiin usein hallinta ja vene leikkasi tuuleen. Nyt vene on vakaa ja peräsin pitää paljon paremmin. Kun puuska iskee, veneen keula nousee, vene laskee kurssia ja lähtee vauhtiin. Ajajan ei tarvitse edes roikkua enempää eikä löysätä isoa.
Jippaaminen on helpompaa koska vene liikkuu nopeammin, purjeessa on vähemmän painetta, ja ohjauspito on parempi. Vanha spinnu oli vaikea hallita koska liikkipituus oli rajoitettu. Spinnu oli syvä ja alaliikki pitkä. Liian suuri osa purjeesta oli ison takana. Slöörillä ajettaessa vene oli aina huonossa tasapainossa. Riittävä voima saavutettiin vain ison kallistavan momentin ja vastuksen kautta.
Uusi spinnu on paljon kauempana isosta ja slotti on paljon isompi. Vene ei enää tukehdu slöörillä. Spinnun falli on korkeammalla mastossa, joten puuskan iskiessä masto taipuu leehen ja teho vähenee automaattisesti.
Uudet mitat
Sääntömuutoksella spinnun sivuliikki kasvoi viidestä kuuteen metriin. Suurin leveys on 4,5 metrissä, missä oli aiemmin puolimitan minimimitta.
Fallia nostetaan mastossa 500 mm ja spinnupuomin helaa lasketaan 500 mm.
Vanha spinnu voidaan helposti uusia. Purjeentekijät veloittavat lisäpalan ompelusta ja sivuliikkien trimmaamisesta noin 100 Euroa. Falliploki ja puomihela on helppo siirtää itse.
Runkomuoto kehittyvät
505-veneitä valmistavat monet veneentekijät eri puolilla maailmaa. Viime aikoina parhaiten ovat menestyneet englantilaiset Rondarit ja amerikkalaiset Wateratit.
Eräs uusista valmistajista on australialainen Van Munster. Brett VanMunster kertoo uudesta rungostaan näin: ”Otimme malliksi tunnetusti nopean Kyrwoodin linjat. Keulasta tehtiin pystympi ja pohjasta suorempi. Myös perän linjoja oikaistiin hieman jolloin myös kyljen kaari pehmeni. Näiden muutosten ansiosta märkäpinta pieneni ja vesilinja piteni. Kölilaatikkoa muutettiin, jotta nykyaikaiset suuren sivusuhteen jippaavat kölit saadaan mahtumaan pienimpään mahdolliseen laatikkoon. Köliaukkoa lyhennettiin ja aukon tilavuutta pienennettiin jolloin rungon kantavuus kasvoi. Uudet veneet ovat hiilikuitukomposiittirakenteisia. Ne ovat äärimmäisen jäykkiä ja päistään kevyitä. Kansi painaa alle 22 % veneen kokonaispainosta. Runkopaino on 83 kg ja joissakin hiilikuituveneissä on 15 kg lisäpainoa vaaditun minimipainon saavuttamiseksi.
Sisämoduli suunniteltiin myös uudelleen. Tavoitteena oli puhdas ja yksinkertainen työskentlytila miehistölle. Kölikonsooli on pienempi, joten säädöt on voitu vetää roikkuvan ajajan ulottuville. Taljat ovat keskellä venettä optimipainonjakautuman vuoksi.
Kölin ja peräsimen muoto
Viime aikoina 505:n siipien kehittelyyn on uhrattu pajon energiaa. Köli ja peräsin ovat pienentyneet. Niiden pinta-ala lähenee jo paljon pienempien veneiden kuten Tasarin vastaavia pinta-aloja.
Jiippaavat kölit ovat äärimmäisen pitkiä ja kapeita. Kölin yläpään paksuusprofiilin ansiosta köli kääntyy luovilla muutaman asteen tuuleen. Pienillä nopeuksilla veneen nousukyky paranee. Jiippaavan kölin teho on ilmeisesti suurimmillaan kun vene on nousemaisillaan plaaniin eikä aallokko ole kovin korkea. Silloin sen teho on tavanmukaista köliä suurempi ja pienemmästä märkäpinnasta on eniten hyötyä.
Käännetty heinäkuun AUSTRALIAN SAILING lehdestä
Raimo Raita
No comments yet.