Two monkeys from Finland

Algoa Bay Yacht Club, Port Elizabeth, South Africa ja 505 Invitational African Championships! Päästäksemme kyseiseen kilpailuun matkasimme lentokoneissa yhteensä 22 h, mutta kun pääsimme perille tiesimme heti että se kannatti. Ensimmäinen ajatuksemme oli mennä heti vesille kun pääsemme seuralle, mutta valitettavasti avattuamme kansipressun ja rikatessamme venettä kävi heti selväksi, että muutamia juttuja on tarkastettava veneestä. Perille päästyämme tapoimme aikaa paikallisten kanssa rupatellen ja meille osoitettua venettä rakennellessa. Vene oli ihan ok-kuntoinen, mutta sisälsi hyvin omituisia viritelmiä, vaan toisaalta niin näytti muidenkin paikallisten veneet jäävän suomiveneiden jalkoihin, mitä tulee laatuun. Mukana oli kyllä myös muutama poikkeus ja veneet olivat toimivia ja niissä oli eurooppalaiset purjeet.

Emme saaneet mastoa niin pystysuoraksi kuin olisimme halunneet, koska vanteissa ei säätövara riittänyt. Asian korjaamiseksi irroitimme tarvittavat helat rannalla jo jonkin aikaa käyttämättä maanneesta jollasta. Lisäksi spirohela oli lähes irti, joka olisi takoitus korjata vielä ennen vesillelähtöä. Sen jälkeen ihmettelimme spinnun ja fokan skuuttausjärjestelmää, jossa ei ollut mitään järkeä eikä sitä saatu oikein toimimaan koko viikonlopun aikana. Sitten vedimme purjepusseista paikalliset Supa Sailsit, jotka olivat kyllä uudehkot mutta niiden leikkaus oli niin pussikas, että jätimme mastossa olleen ”hurjahkon” spriidarikulman paikoilleen. Paikalliset ihmiset ovat erittäin avuliaita ja kiinnostuneita eksoottisista suomalaisista hulluista, jotka matkustivat näin kauas vain yhden viikonloppukisan vuoksi. Sitten syömään ja ottamaan klubille kylmät huurteiset. Ruoka ja juoma oli todella edullista olut maksaa reilusti alle euron ja ravintolassa syö pitkän kaavan mukaan juomineen n. 85 randilla eli viidellä eurolla!

Perjantai ja ensimmäinen kilpailupäivä alkoi heloituksella ja vene saatiin mielestämme iskukykyiseksi. Sääennuste oli hieno. Shampanjapurjehdusta 7 m/s:n tuulessa. Kuulemma vuorovesivirran vaikutus on olematon ja ilma +30C.

Purjehdittaessa rata-alueelle huomasimme että levanki ei toimi, mutta emme antaneet sen häiritä. Päivän ensimmäinen merkki kierrettiin kärjen tuntumassa, tosin koko fleetti oli aivan nipussa. Ensimmäisellä ylämerkillä sitten tuli uusi ongelma, ei merkittävä, mutta spinnu ei suostunut nousemaan mastoon. Noin 3,5 minuutin taistelun jälkeen se oli ensikertaa vedossa, mutta kryssillä otetut veneet painoivat ohi ja kärki oli kaukana. Muutama vene poimittiin 12 veneestä ja maalissa olimme lopulta sijalla 8.

Toiseen starttiin keli alkoi ennusteen vastaisesti laskea ja radalle jäi jäljelle paha itäinen swelli, nousuvesi ja vanha aalto aamun eteläisestä tuulesta. Levanki lopetti toimintansa ja aloitimme korjaustyöt heti maaliin tultuamme. No korjaustyö jäi kesken kun yritimme ehtiä starttilinjalle. Startin pummasimme parilla minuutilla ja kun paikallisen neulomon purjeista emme saaneet veneessä olleilla trimmeillä liikkejä kiinni ja olimme vauhdin kanssa pahoissa ongelmissa jätimme startin kesken ja jatkoimme heloittamista, jotta olisimme valmiita seuraavaan starttiin. Poisheitto tokaan starttiin, mutta ohjelmassa oli kuitenkin 12 starttia. Huonoa tuuria oli mukana koska keli loppui kokonaan ja enempää startteja ei perjantaina enää ajettu. Pimeä tulee jo 18.30 ja silloin kannattaa kyllä jo ollakin rannassa. Vuorossa oli vauhtiseminaari, jossa osallistujia oli ennätysmäärä.

Lauantai alkoi osaltamme kello 6.00 kun aurinko nousi eteläiselle Intian valtamerelle lämmittäen välittömästi. 6.15 aamiainen, 6.45 lähdettiin aamukävelylle rantaan ja 7.30 saimme saksalaisilta kyydin seuralle jossa aloitimme mm. spinnufallin vaihdon.
Mainittakoon että 5 mm kuorellinen dyneema maksoi noin 0,50€ metriltä.
Kipparikokouksessa annettiin sääennuste. Ilma 30 – 40C plussalla ja tuuli 4 – 60 knotsin välillä!! Kilpailunjohtaja Ronald Baer kertoi myös erityisen painokkaasti mahdollisesta harmaasta pilvestä. Kun pilvi nousee mantereelta päin tarkoittaa se, että pian tuulee 60 knotsia. Se on merkki kaikille veneille että suoraan rantaan ! Heloituksen jälkeen lähdimme rata-alueelle ja se lämmin hönkäys minkä tunsi iholla kevyessä tuulessa oli aivan maaginen. T-paidoissa suojakertoimella 50 kohti starttilinjaa. Levittäessämme aurinkorasvaa huomasimme että starttikello ei ollutkaan ranteessa vaan rannassa. Veneessämme oli kyllä tactic, mutta emme saaneet siinä ollutta kelloa toimimaan. No näitä on onneksi harjoiteltu tiistiksissä.

Ensimmäinen startti missattiin pahasti, kun jäimme säätämään kahta veneeseemme asennettua goPro kameraa saamatta niitä edes päälle. Amatöörit tekemässä visuaalista pätkää, ei näin. No emme antaneet senkään häiritä vaan nautimme olostamme ja purjehduksesta auringon alla. Samalla huomasimme baileriemme vuotavan todella pahasti ja vettä oli tankkien puoleen väliin saakka ja vauhtia uupui. Keli oli kevyt ja se kuolikin kokonaan pois juuri kun olimme tulossa viimeiselle alamerkille. Tuuli vaihtoi myös suuntaa ja kaikkeen tähän meni alle 2 minuuttia. 180 asteen shifti tarkoitti muutamaa vendaa ennen alaprikkaa ja uutta spinnun nostoa joka toimi jo alle kahden minuutin ! Maalissa sijalla 5. Mutta mantereelta tullut uusi tuuli nousi ja nyt oltiin shampanjakeleissä. 7 m/s ja liki 40 astetta lämmintä. Aloitimme slöörailun jotta saisimme bailerit vetämään toiseen, oikeaan suuntaan joka on siis sillä puolella palloa juuri toinen, kun täällä meillä suomessa, mutta vaikutus täysin sama.
Slöörailu aiheutti meille kuitenkin pienen kiireen takaisin starttilinjalle, koska järjestäjät laittoivatkin seuraavan startin yllättävänkin nopeasti käyntiin. Toki sekin oli meillä tiedossa, koska aamun kipparikokouksessa ilmoitettiin tavoitteeksi ajaa valoisan aikaan kuusi starttia.

Toiseen starttiin luonnollisesti ilman kelloa kovenevassa tuulessa ja nousevassa aallossa kipparimme totesi tyynesti, että vanha taktiikka on parempi kuin pussillinen uusia. Veneenpäästä toisesta rivistä ja heti oikealle. Tämän tiesivät valitettavasti myös kaikki nyt mukana olleet 11 venekuntaa ja paukulla pääsi veneen vierestä vain muutama vene lähtemään hyvin ja loput tappelivat keskenään tilasta. DFL linjalla mutta saimme hienosti kaistan oikealle auki. Ensimmäinen lyhyt kryssi kierrettiin sijalla 5. ja spinnun noston jälkeen löysimme itsemme sijalta 7. Loistavalla lenssiosuudella ja tarkasti laylinille osuneella jiipillä otimme menetetyt sijat takaisin jo ennen alamerkkiä ja alkoi pitkä kryssi. Ylämerkillä olimme sijalla 4. ja takana olevat veneet sen verran kaukana että spinnun nostossa ei menetetty sijoja. Ratana oli nakki – kolmio –nakki ja lyhyt kryssi maaliin. Slööreillä otimme vielä kaksi venettä ja ennen viimeistä ylämerkkiä crossattiin kärkivene, mutta paha reikä ennen viimeistä ylämerkkiä pudotti meidät taas kärkiveneen taakse. Mutta varoitus iskukyvystämme oli annettu ja maalissa olimme siis toinen.

Kolmanteen starttiin keli keveni ja alue muuttui emmentaaliksi. Puffeissa gastit oikaisivat itsensä traballe ja lullissa molemmat kyykkivät kölilaatikolla. Uskomatonta miten nopeasti sääolosuhteet muuttuivat. Tämä tarkoitti meille vuotavassa veneessä ongelmia vauhdin suhteen. Nälkä kasvaa syödessä ja viimeiselle lensille valitsimme oikean laidan ja yhden jiipin taktiikan. Tämä siksi, että veneessämme oli kyllä tuplapuomit, mutta aivan käsittämätön heloitus barbereille ja yllättäen veneestä puuttui myös alagaijat. Toisaalta spinnupumppuun tottunut kipparimme sai yhdessä nostossa jatkopinnan jumiin peräpeilin ja pinnanväliin. Kova riuhtaisu jatkopinnan irroittamiseksi aiheutti nopean kurssin muutoksen tuuleen ja olisimmekin varmaan joutuneet reissullamme myös uimaan, mutta juuri noiden alagaijojen puuttuminen antoi spinnupuomille mahdollisuuden nousta mastolle ja tilanteesta selvisimme vain 700 litralla vettä veneen sisään. Kovasta taistelusta huolimatta maalissa sijalla 4.

Välittömästi startin päätyttyä alkoi tuuli nousta joka tarkoitti meille hyvää monessa mielessä. Saimme slöörailtua veneemme kuivaksi ja saimme muutaman pienen heloitushomman tehtyä loppuun asti. Tiesimme että kovemmassa kelissä kryssi ja lenssi vauhtimme olisi riittävän hyvää taisteluun paremmista sijoista. Samalla kipparimme tiedusteli gastilta jotta näkeekö hän myös sellaisen harmahtavan pilven mantereen päällä, vai johtuuko se vain siitä että olimme jo aika pitkällä rata-alueesta. Gasti vahvisti visuaalisen havainnon ja kun tuulikin oli vaihtanut suuntaa ja voimaa, päätimme yhdessä tuumin lisätä varustukseemme spraytopit. Olimme kuitenkin missanneet ”yllättäen” liput, jotka liehuivat vaakatasossa tuomarialuksella. Myös slöörimme veneelle oli muuttunut kryssiksi ja niinpä vaihteeksi missasimme startin. Mutta marginaali oli pienempi, vain minuutin ja 37 sekuntia. Kipparimme rauhoitteli jälleen että sija sijalta poimitaan, nyt nimittäin TUULEE!! DFL jälleen startissa, mutta keli oli jo tuomarialuksen mittarissa reilusti päälle 12 m/s ja veneessä tunsi jokaisen puffin tulevan painavampana päälle. Jo päivän toisessa startissa esiintynyt ”ilmiö” fokan skuuttilukon toimivuudesta paineen alla, lisäsi jo värikkääseen manöveeraamiseemme uuden liikeradan, jossa kippari käy puristamassa kahdella sormella rapulukon yhteen, kun gasti on kiristänyt sen kohdilleen. Ensimmäinen lyhyt kryssi ajettiin karkulaiset kiinni ja merkki kierrettiin sijalla 3. Nyt tapeltiin spinnu kiukkuraivolla ylös ja näytettiin mallia kovankelin lenssiajosta. Kun kelikin oli vain nousussa niin alamerkillä olimme toisia ja kryssivauhtimme sekä nousut ihan eri luokkaa kuin muilla. Ensimmäisellä pitkällä kryssillä tuuli alkoi harventaa fleettiä häntäpäästä. Samalla alkoi sota-alueella meripelastustoimet ja suomalaisilla hillitön takaa-ajo joka ylämerkillä realisoitui sijalla 2, mutta vain muutaman veneenmitan piikiveneestä. Nyt päästiin maistamaan slööriä joista ”vanhan liiton miehet” aina puhuvat. Ensin spinnulla, mutta jo ennen jiippimerkkiä otettiin pallokas pois ja toiselle slöörille kahdella purjeella. Valitettavasti kolmantena tullut vene sai jiipattua spinnu ylhäällä ja ohitti meidät juuri jiippimerkillä. Kädet ja jalat hapoilla otimme kärjen kiinni ja toisena ollut vene kaatuikin muutama satametriä ennen merkkiä. Ehdimme ajaa viimeistä kryssiä hetken nousten jo maagisella kryssivauhdilla piikkipaikalle, kunnes harmaa hirviöpilvi oli rantaviivassa. Tuomarialuksen mittarin näyttäessä 42 knotsia lautakunta päätti ampua startin poikki, koska turva- ja pelatusveneitä ei ollut enää riittävästi. Me taas fiilisteltiin kärjessä sellaisella kryssivauhdilla että teimme vielä vendan nautiskellaksemme ylämerkille ja kohti viimeistä lenssiä, kunnes yksi kumiveneistä tuli hivenen vihaisen oloisesti ilmoittamaan, että nyt olisi viimeinen hetki lähteä rantaan. Valitettavasti pelastustoimet olivat aiheuttaneet startin keskeytyksen jo jiippimerkille ja lopullisiin tuloksiin jäi meille voimaan siellä ollut sija 3.

Lautakunnan ratkaisu oli kyllä täysin oikea. Meillä oli jo hyvän aikaa sitten loppunut pidennetyistä sivuvanteista säätövarat ja pelko maston menettämisestä kävi mielessä jokaisen aallon päällä. Alkoi selviytymistaistelu rantaan. Yksi vene katkaisi peräsimen, australialainen kippari Dean Souter taivutti lainaveneensä maston. Yksi veneistä reivasi maston alas ja veneen gasti poimitiin meripelastusseuran toimesta merestä pois. Kaveri noudettiin rannasta ambulanssilla ja paareilla, mutta illalla tuli tieto että mies oli hoidossa ja niskanikama korjattaisiin kuntoon. Veneen kippari toi veneensä meripelastusseuran avustamana rantaan noin tunnin myöhemmin. Yksi veneistä repi spinnun liikistä liikkiin. Meille ei onneksi tapahtunut suurempia vahinkoja, mutta rantautuessa +40 knotsin tuulessa (perus rantautumispuuska) stooran fallin alaosa jäi käteen keskellä satama-alasta. Hetken odottelun jälkeen yksi kumiveneistä tuli ilmoittamaan että takasin merelle ei saa mennä, mutta lupautuivat hinaamaan rantaan jos pudotamme stooran alas. Sinne meni falli maston sisään ja tulimme hinauksessa slipille.

Illalla oli ohjelmassa mm. antiloopin grillausta ja janojuomaa, maston oikaisuja, veneiden korjausta ja mahtavaa seuraa. Päätimme pitää mahtavan päivän päätteeksi jälleen vauhtiseminaarin ja siinä onnistuimme täydellisesti, koko jalkeilla ollut fleetti mukanamme. Tunnelma oli katossa, olimme saaneet juuri sitä tulimme Etelä-Afriksta hakemaan.

Sunnuntaina oli luvassa 2-8 knuubaa virettä ja edellisen illan jälkeen tasaista merta. Aamu alkoi jokaisella venekunnalla kamoja korjaten. Kipparikokouksessa ilmoitetiin aikaistetusta aikataulusta, mahdollisesta kuudesta startista ja lyhyistä radoista. Myös ulkomaalaisia varoitettiin auringon paahteesta ja kyllä lautakunnan puhemies tiesi taas mistä puhui. Suojakerroin 50:tä lisättiin joka tauolla. Kiire aiheutti meille sen, että korjasimme fallin nopeasti skiff-tyylisesti kaatamalla veneen ja sitomalla stooran kiinni toppiin – kiireessä unohdimme tietenkin teipata bailerit.

Menomatkalla huomasimme ylägaijojen olevan enää muutamalla säikeellä kiinni. Hetken mietittyämme puominpään heloitusta sai kipparimme ajatuksen tehdä ilmastointiteipistä narua ja hetkessä gastimme rakensi uudet ylägaijat. Mutta samalla huomasimme veneemme olevan taas puolillaan vettä. Pyysimme kumiveneeltä hinausta jotta saimme bailerit vetämään taas suuntaan Suomi. Kun vene oli tyhjä, kipparillemme tuli mieleen kölilaatikon korjaus legendaarisessa UK I veneessä ja syykin selvisi vuotoon. Veneeseemme oli vaihdettu jiippaava köli, mutta vanhan kölipultin rei`ät oli paikattu ilmastointiteipillä, jotka eivät pitäneet. Kumiveneen luokse ja kysyimme onko veneessä mitään n. 8 mm paksua tikkua. Hetken pengottuaan kumiveneen kuski löysi moottorin sytytystulpat ja totesi että ei voi tehdä mitään. Mutta suomipojat eivät vielä antautuneet vaan pyysivät vielä sähköteippiä, niin rakensimme veneeseen… five-tulpat!

Nyt paistoi aurinko meille, kirjaimellisesti. Vene pysyi kuivana, meillä oli jopa starttikello ja tuulta 2-4 m/s. Itse asiassa paistoi niin kuumasti että teki mieli mennä uimaan, mutta kun poijuveneet olivat havainneet 2,5 metrisen valkohain rata-alueella ja heistä kukaan ei halunnut mennä vilvoittelemaan, niin ei meilläkään enää ollut kuuma. Yksi pienempi kaveri kävikin kesken kisaa moikkaamassa gastiamme joka kyykki traballa, mutta lienee ollut märkätossuissa sen verran lappalaista tuoksua, että päätti lähteä pois veneemme viereltä.

Itse kisat ajettiin voimistuvassa nousuvesivirrassa ja heikossa tuulessa. Nyt olimme jo sinut paremmin veneen, virran ja tuulen kanssa, että pääsimme kevyessäkin kelissä mukaan kärkikahinoihin. Toki radat olivat todella lyhyitä, keli shiftaileva ja jokaisessa manöverissä tuli lunta tupaan jos kyseistä sanontaa voi noissa olosuhteissa käyttää. Sinnittelimme kuitenkin taas kolmella veneellä harventuneessa fleetissä sijoille 5. 3. ja 4. Enempää startteja ei ehditty ajaa joten lopputuloksissa olimme lopulta neljäs ja mukaamme saimme hienot, neljännen veneen lohdutuspalkinnot.

Illalla satamamestari Ronaldin vaimo kutsui meidät kotiinsa illalliselle ja saimme taas mitä maukkaimpia ja eksoottisimpia grillin antimia. Maanantaina Ronald vei meidät vielä Port Elizabethin kiertoajelulle jossa näimme Cape Pointin itäisenpuolen hienoimpia rantoja, historiallisia paikkoja ja villieläimiä seeproista aina kirahveihin ja sarvikuonoihin asti. Matka oli kaikin puolin ikimuistoinen ja suosittelen vuoden 2015 MM osallistumista kaikille jo pelkästään paikallisen luonnon, sään ja ihmisten takia. Kiitos myös kaikille niille tahoille, jotka matkamme ja elämyksemme mahdollistivat. Kyle Klaas veneen lainasta, SA 505 fleet, Algoa Bay Yacht Club ja ennen kaikkea Hyvinkään Pursiseura (HYP) joka on myös mukana organisoimassa PM–kilpailujamme tulevana kesänä.

RSA 8445 Antti ja Hamppi

(Photos mainly by Dorette Funke and Bronwen Klaas, thanks girls!)