Tampereen 505 Ranking 16-17.9.2006
——————————————————————————–
Tampereen kisaviikonloppu tarjosi tänäkin vuonna hyvät purjehdusolosuhteet. Lauantaina paistoi aurinko ja keliä siunaantui 6-8ms, viimeisen lähdön parhaissa puuskissa ehkä 9ms. Aika samanlaista siis kuin viime vuoden lauantaina. Ensimmäinen lähtö alkoi noin 6ms puuskarintamilla, joihin oli syytä ajella, ja sitten mielellään jatkaa tuulessa nostavaa halssia. Lähdön loppua kohden keli keveni ja muuttui teräviksi pikkupuffeksi. Raportointi on himppa vaikeaa, koska radalla tapahtui niin älyttömästi: Shiftien ja puuska-alueiden vuoksi oli tuskin kahta pollaa, joilla kaikki veneet olisivat olleet samassa järjestyksessä. Tasainen vääntö ratkesi kun vasempaan laitaan vienyt nostava vaihtui vasemmasta tulleeksi puuska-alueeksi, joka nosti babikselle 20 astetta. Reunimmaisena veneenä ollut Valli-Jaakonsaari havaitsi olevansa härskisti yli leilan ja paikkasi tilanteen pistämällä kaksi pitkää 90 kiloista vartta suoraksi ja jyräämällä 5-10 astetta alas solmun pari muita kovempaa. Vaikka jyrätyt yrittivät pistää hanttiin lensseillä ja viimeisen kryssin pikkushifteissä oli henkinen selkäranka kuitenkin jo napsahtanut. Maalissa järjestys Vallinsaari, Haurila, Hyysalonen, Porin Karhut.
Toiseen lähtöön saatiin lisää keliä ja mutta muuten meno oli varsin samanlaista. Lensseillä alkoi tulla isoja eroja sen mukaan löysikö puuskaa ja osasiko tykittää sen kunnolla. Kryssillä tuulialueet vasemmalta ja oikealta vuorottelivat, mikä vuoroin harmaannutti ja vuoroin taianomaisesti nuorensi fiveokonkareita. Omat otsamme harmaantuivat viimeistään siitä, että Haurila täräytti vuorenvarmasti aina päälle, jos olimme löytäneet hyvän nostavan. Toisen kryssin lopussa oma pelimme kärkikahinoissa päättyi missattuun puffiin, jolla Haurila ja Porilaiset siirtyivät kärkeen. Viimeiselle lenssille tultaessa porin karhut olivat vielä ukin kalsareiden kannassa, mutta muuten eroa oli revennyt holtittomasti: Hyysalonen oli kuudentena ylälipulla ja noin 900m kalsareiden takana. Mutta sitten ukkiin iski dementia tai raivotauti: pari pyörähdystä ja sinkoilua, spinnu tuli alas ja lopulta alus jatkoi virsikirjalla kohti alalippua! Myöhemmin selvisi, että peräsinhela oli napsahtanut ja hieman heikentänyt sankareiden matkantekoa. Heikentänyt, vaan ei estänyt! Leedistä oli nimittäin niin paljon, että jätkät saivat ajettua alaprikan ympäri ja puoleenväliin viimeistä 150m maalislööriä peräsintä jalalla tukien – yhä kakkosina – kunnes se toinenkin peräsinhela sanoi naps ja lähetti jäpikät kohti maalia sulavilla 360 pyörähdyksillä. Silläkin tavalla loppusijaksi tuli 6/8! Että mitä? No vääntöä tapahtui muuallakin. Hyysalonen lähti yläprikalta 200m seuraavien perään, plaanasi JariTeemun peräpeiliin, jumitti siihen, päätti lähteä jiipillä pois puffista ja tunki lopulta itsensä uuteen puuskaan ja stybiksellä viimeiselle alaprikalle 15 solmun plaanissa. Kyseiselle pollalle olivat tulossa pabiksen nipussa VallinSaari, Ränderson ja JariTeemu. Ensin mainittu ehti Hyysalosen edestä ja viimeisenä tullut kerkisi väistää alaspäin riittävästi. Välissä ollut Ränderson oli tukalimmassa paikassa ja sitten vielä nukahti noin sekunniksi. Seurauksena oli Rändäreillekin tiukka väistö ja vielä hurjempi kaatuminen. Kyseinen tapahtuma löytyy läheltä otettuna kuvasarjana, joka kilpailee vahvasti Hepposen viimevuotiselle kaatumiskuvalle! Onneksi Nässy on syvä, joten Rändäreille tuli vain metrinen reikä spinnuun.
Viimeiseen lähtöön veneet olivat siis vähentyneet kahdella. Tähän kolmanteenkin lähtöön lähdimme luokattoman huonosti (kuten kaikkiin viikonlopun lähtöihin), mutta sitten vetelimme melko optimaalisesti neljä shiftiä ja kohosimme vähitellen ylös fleettiä. Ylälipulla johdimme, mutta Ebe, Porin Karhut ja VallinSaari olivat hyvin kannoilla. Peli ratkesi toisella lenssillä, jolloin kerkesimme ensin vetäistä puuskan oikealle ja sitten muiden plaanatessa vasurin puuskaan saatoimme odotella ko. puuskan etenemistä sopivaan kohtaan, jiipata ja luukuttaa puffin eturintamassa alalipulle. Tällaisesta paikasta Tampereella sai 400m eroa! Takana peli ratkesi VallinSaarelle kun kakkosena luukuttaneet PorinKarhut liittyivät piruettikerhoon. Kuvasato on hienoa: Miika löytyy välillä puoli metriä ilmasta veneen yläpuolelta hyvin dynaamisessa asennossa ja Tomi puristaa irronnutta jatkopinnaa sen näköisenä että aikoo antaa sillä selkäsaunan varsinaiselle peräsimenvarrelle! Maalissa Vallinsaari siis kakkoseksi ja koko viikonlopun hyvin ajanut, joskin loppupisteissä hieman epäonninen JariTeemu kolmoseksi. Lauantain tuloksissa VallinSaari johdossa, Hyysalonen pari pinnaa perässä, PorinKarhut ja JariTeemu seuraavina.
Sunnuntaina oli hieman lauantaita kevyempää 4-6ms (, eli noin 10ms vähemmän kuin viime vuonna). Tuulen suunta oli jotakuinkin sama kuin lauantaina, joten ajo oli samaa jatkuvaa trimmaamista edes takaisin, nostelua ja laskemista tuulen hengityksiin kuin lauantainakin. Kryssikin jatkui tutuilla nuoteilla: tiukkaa vääntöä, jossa jokaisella vendaparilla joidenkin veneiden sijoitukset muuttuivat tai ainakin näyttivät muuttuvan. Me kohentelimme asemiamme ensimmäisen kryssin parissa viimeisessä shiftissä, mutta viimeisen shiftin kääntymä yllätti kipparin. Laikka pari veneenmittaa pitkäksi ja tuloksena sekä Haurila että Valli tunkivat eteemme pollalla. Juuri tällaista tasaista, hirveän tasaista, oli koko viikonloppu! Lenssille kärki jatkoi leikaten oikealle, kun taas itse huomasimme pienen puffin ja rykäisimme sillä suoralle lenssille. Puffi kesti juuri sen verran, että stybiksen laitaan kehittynyt puuska ei enää pelastanut Kalsareita. Seuraavalla kryssillä ajeltiin nykivää puffi-lulla ajoa oikean kautta merkille. Antille tuli hommassa sen verran kuuma, että jatkoi yhden vendan kaaressa veteen. Antin pikaisesti muodostama tuntuma järven olosuhteista oli niin korvaamaton taktinen ase, että menettämämme veneenmitat oli otettu korkojen kanssa takaisin ylämerkille tultaessa. Viimeisellä lenssillä vasemmalta levisi tuulialue, joka toi nälkäisen susilauman jo välillä karkuun päässeen veneemme perälautaan. Team Ukin kalsarit janosi ratkaisua ja jos miehistöllä on yksi hyvä lenssiresepti – leikataan ylös! – niin sitähän sitten näemmä käytetään. …vaikka se veisi pois puuskasta ja helposti lenssaamalla pidettävältä kakkossijalta. VallinSaarelle ja Karhuille sijat kaksi ja kolme, Haurilalle lopun taiteilusta ansaittu kouluarvosana 4.
Toisessa lähdössä ErkkaJukka ja Ukin kalsarit nappasivat komean lähes (öhöh) varaslähdön lipun päästä (katsokaa kuvista, yhtä kaikki, ruutulippua ei nostettu). Lähes kaikki veneet mätkäisivät vendat pabikselle… paitsi kirjoittajat, jotka havaitsivat olevansa minuutti lähdöstä 150 metriä perässä melkein koko fleettiä. ErkkaJukka ja Ukki vetelivät pikkushiftejä varmasti oikealta kohti vasuria ja vasurilta isompia kääntymiä taas kohti merkkiä. VallinSaari saapui peliin hienosti vasemmalta, kun taas Hyysalonen yritti napsia itseään shifti shiftiltä mukaan kuvioihin. Ylämerkillä pakka oli pyörinyt melko tasaiseksi ja kärki jatkoi menoa stybiksellä kun taas taaempana jiippailtiin toisen laidan tuulialueeseen. Koska VallinSaari jatkoi takaamme stybikseen, päätimme lähteä uudella jiipillä takaisin. Veto oli näppärä: vasuriin takaamme vetäneet JariTeemu johtivat koko fleettiä alamerkillä ja itse kelluimme keskellä toiseksi viimeisinä. Toisella kryssillä ErkkaJukka, PorinKarhut ja me jatkoimme babiksen nostavaa oikealle, kun taas muut vetelivät vasuriin, jonne näytti muodostuvan jatkuva kääntymä. Vähän ennen leikkaa oikealle saapui kuitenkin armollisesti puffi, joka toi Karhut ja meidät vielä jossain määrin takaisin peliin (sijoille 5 ja 6), ja kehoitti onnesta viisastuneita jiippaamaan takaisin sinne mistä olimme tulleetkin. Me jatkoimme puuskan niin pitkälle kun uskalsimme, kun vesikin oli niin mukavan mustaa ja vauhtia riitti! Oikeasta laidasta tulleet Ukki ja JariTeemu pääsivät vielä eteen, ja VallinSaari täpärästi keskeltä. Karhujen ennenaikainen poistuminen keskustan plägään tiputti heitä pari sataa metriä. Viimeiselle kryssille Tampereen miehet vendasivat edestämme vasuriin ja me puolestaan odottelimme shiftiä, jolla voisimme seurata. Sen sijasta tuli 10 asteen nostava ja käytännön pakko jatkaa samaa halssia. Vasen laita nosti tälläkin kertaa yli 15 astetta ja peli näytti täysin selvältä. Sitten vasurista alkoi kuolla tuuli (pieni toivon kipinä) ja juuri kun olimme heittämässä kaiken toivon laylinen ylitettyämme, rannasta saapui puuska-alue suoraan eteemme. Joskus ässäarvan raaputtelu kannattaa: Venda, 20 asteen shifti, löysää skuutteihin, jätkät suoraksi ja plaanissa Haurilan perään, lähdön kakkoseksi ja regatan voittoon. …sillä tamperelaisten huimien radanpituuksien vuoksi kolmanteen lähtöön ei enää riittänyt aikaa.
Lopputuloksissa jatkettiin kesän perinteitä. VallinSaarella sarjana 1, 2,2,2,5, meillä 3,3,1,1,2 eli taas kerran tasapisteet, meille kesän neljännet! Karhut vetivät hienon viikonlopun kolmanneksi, vaikka heille mahtui matkaan aikamoinen annos myös huonoa tuuria. Mitäpä muuta. Ukin poikien kommentti kisasta oli, että tämä vuosi tuli halvaksi kun meni vain vähän naruja, peräsinhelat, pientä kolhua ja Rändäreiden spinnu – ei yhtään mastoa, evää, isopurjeita jne… Siitä on hyvä jatkaa ensivuonna!
FIN-8320
No comments yet.