British open / Pre-worlds
Hayling Island Sailing Clubin isännöimät esi-MM:t a’ka avoimet Englannin mestaruuskisat aloitettiin virtaisalle avomerireviriille sopivasti turvallisuusbriefingillä. Sitten päästiinkin tositoimiin noin 3 metrin kaakkoistuulessa. Etukäteen ei ainakaan meille ollut selvää kumpi laita on parempi, vaikka vähän oikealle olimmekin taipuvaisia suuntautumaan. Lähdimme noin puolesta välistä fleettiä avoimelta paikalta. Otimme muutamat shiftit keskeltä ja pysyttelimme puhtaissa tuulissa. Muutama vene vasemmalta pääsi edellemme ja puolessa välissä kryssiä alkoi näyttää siltä, että oikea laitakin vetää hyvin. Me kuitenkin jatkoimme keskellä – liian pitkään. Ilma alkoi loppua ja lopussa veneitä meni ohi molemmilta laidoilta. Käänsimme jossain 20-30 kieppeillä. Lähes kaikki aloittivat lenssin styyralla, niin mekin. Vauhti osoittautui hyväksi samoin kuin se, että ajoimme jyrkemmillä kulmilla kuin useimmat muut. Alamerkillä olimme 10. Toisesta kryssistä eteenpäin oli selvää, että oikea kulma dominoi, joten sinne piti päästä mahdollisimman nopeasti. Toinen kryssi, etenkin slöörit ja vielä kolmaskin kryssi olivat kohtuullisen tapahtumaköyhiä, mitä nyt yksi saksalaisvene pääsi meistä ohi. Kärjessä purjehti vakuuttavasti nuori saksalaispari Herrman-Kleiner. Viimeisellä lensillä pusersimme ohi kahdesta veneestä ja olimme siis 9. maalissa. Lähdön opetus oli, että kryssin viimeisen kolmanneksen alussa pitää valita laita, sillä keskellä tuulet ovat huonompia kuin reunoilla.
Toisena päivänä, ennustusten vastaisesti, tuuli nousi tuonne 5-6 metriin ja muutkin gastit kuin ensimmäisenä päivänä hienosti 4:ksi purjehtieen saksalaisen tyttömiehistön pääsivät kunnolla trapetsille. Tällä kertaa oli selvää, että virta ja tuuli suosivat vasenta laitaa, joten mekin lähdimme kohtuullisen aikaisin, pahimman ryysiksen jälkeen. Pysyttelimme hyvin vapaissa ja lähestyimme ylämerkkiä kärkiklungassa. Ahneus ja hölmöys kuitenkin kostautuivat ja yritimme ahtaa 505:ttä styyrpuurin laylinen veneparaatiin reikään johon olisi ehkä mahtunut 202 tai 101, mutta ei 505. Ei muuta kuin pyörimään. Slöörit ajettiin jälleen lenssioikealta ja tällä kertaa korkealle leikaten. Alamerkillä olimme taas 10. Kryssit olivat kovaa työtä vasemmalle laidalle pyrkien. Me teimme virheen kun emme lähteneet spinnujen alta pois. Niinpä menetimme sijan tai kaksi. Slöörit olivat tiukkoja ja sekainen vesi teetti paljon töitä kun piti etsiä aaltoja surffeja varten. Gastit puuskuttivat alamerkillä… Seuraava kryssi oli edellisten toistoa. Viimeisellä lensillä jouduimme puolustautumaan meitä alemmas ajanutta saksalaisvenettä ja meitä ylemmäs ajanutta amerikkalaisvenettä vastaan. Jenkit pääsivät yläkautta ohi. Kun he jiippasivat, mekin jiippasimme. Niin tekivät saksalaisetkin. Meillä oli paikka päästä saksalaisten alta heidän eteensä, mutta putosimme aallolta. Sen seurauksena jenkitkin jyräsivät meidät. Ei auttanut kuin laskea kurssia ja yrittää alakautta suoraan merkille kun toiset kaksi nostelivat toisiaan ylemmäs. Onnistuimmekin pääsemään molemmista ohi ja 11:ntenä maaliin. Mark Upton-Brown kärjessä onnistui kiertämään viimeisen kryssipoijun väärin ja niinpä meistä tuli pupu päivän toiseen lähtöön. Tämä selvisi meille noin 8 minuuttia ennen lähtöä.
Pupuna oleminen ei ollut erikoisen suotuisten tähtien alla, sillä oli jälleen selvää, että vasen laita on parempi. Niinpä Jouduimme kuitenkin ajamaan vain 1.5 minuuttia ennen kuin meidät vapautettiin. Käänsimme heti ja lähdimme vapaissa vasemmalle. Päästimme veneen tai pari menemään paapuurilla ohi ja olisi pitänyt päästää se viimeinenkin. Kun emme päästäneet, he käänsivät aivan meidän alle ja kohta oli meidän pakko heittää pois. Olimme ylämerkillä jossain 15 kieppeillä. Lenssi, seuraava kryssi ja slöörit olivat samanlaista tasaista taistelua kuin päivän ensimmäisessäkin lähdössä. Slöörien jälkeen onnistuimme puristamaan parista veneestä ohi kun emme menneet keskelle, vaan ajoimme vasemmalle heti kun pääsimme spinnurintaman yläpuolelle, mutta emme saaneet edessämme ollutta 4:n veneen joukkoa kiinni. Niinpä viimeinen lenssi ja kryssi olivat kohtuullisen tapahtumaköyhiä ja olimme 13. maalissa.
Kolmannen kisapäivän merkittävin tapahtuma meille oli muiden suomalaisten saapuminen – tuuli pysytteli poissa ja kolmen tunnin odottelun jälkeen päivän lähdöt peruttiin.
terv
OttoMatti
No comments yet.