Naantali ranking 14-15.5.2005
——————————————————————————–
Kauden ensimmäinen kisa käytiin vaikeissa puuskaisissa olosuhteissa. Tasaisuus oli valttia kun monilla huippusuoritusten vastapainoksi tuli välineongelmia ja talvikankeuden aiheuttamia kämmellyksiä. Voitto tuli sarjalla 3-3-3-DNF-2-2.
Veneenä meillä on se vanha tuttu (tuulen nopea) 7956, mutta pinnaan on
tarttunut väliaikaisesti Markon perhekiireiden takia lajin vanha konkari Jussi Heikonen. Yhdessä on käyty vesillä ennen kisaa tasan viisi kertaa, ja se kyllä aluksi hieman näkyi otteissakin. Onneksi viikonlopun aikana alkoi otteisiin tulla mukavasti varmuutta.
Ajoimme koko viikonlopun ajan tasaisen varmasti ilman isompia virheitä.
Kaikilla muilla venekunnilla vauhti, taktiikka tai varusteet olivat hetkittäin hakusessa. Taktisesi ajoimme keskinkertaisesti, mutta sen mitä taktiikassa hävittiin kuitattiin hyvällä venevauhdilla sekä kryssillä että lenssillä.
Pystyimme tasaisella suorituksella korjaamaan potin ilman yhtään lähtövoittoa. Kauden tavoitteet saatiin kasaan jo ensimmäisessä regatassa. Ne olivat Sampsan hajottaminen radalla sekä rannassa ja lisäksi jonkin voittaminen. Itsemmekin voittaminen olisi kelvannut, mutta kyllä se regattavoittokin käy.
Tarkoituksenamme oli tosiaan kauden mittaan hajottaa Hyysalo/Salonen venekunta enemmänkin henkisesti, mutta ikävä kyllä se oli Sampsan polvi, joka oli viikonloppuna kovilla ja aiheutti murhetta. Toivotaan, että polvi tulee kuntoon, koska juuri Sampsa ja Masapenan voittaminen on se suurin ilo, jota 505 luokka voi Suomessa tarjoaa tällä hetkellä. Ei sillä että se voittaminen koskaan tulevaisuudessa uudestaan onnistuisi, mutta jo pelkkä yrittäminen on hauskaa.
Kulminaatiopiste Sampsan viikonlopussa oli sunnuntain ensimmäisen lähdön spinnun lasku, jossa spinnu meni veneen alle. Viimeinen niitti oli kisan viimeisen lähdön umpisurkea epäonnistuminen. Lähellä oli, että siitä huolimatta heille olisi voitto mennyt, mutta Mäkelä/Vastamäen (sopivan) loistava viimeisen lähdön purjehdus antoi heille ansaitun kolmannen sijan, joka pudotti Sampsan neljänneksi pisteen päähän voitosta. Hyysalo/Salonen kakkosia ja hävisivät
todennäköisesti mielestään väärille miehille tai ainakin aiemmin kuin itse uskoivat.
Helsingin tiistaikisoissa varmaan yrittävät ottaa vahingon takaisin. Nämä ovatkin Sampsan tyyliselle purjehtijalle sitä parasta mitä laji voi tarjota. Lyhyttä rataa vene venettä vastaan taistellen. Tulee olemaan kova koulu meille, mutta varmasti opettavaista. Ilmaiseksi emme toki tule tiistaisin antamaan yhtään pistettä. Raidatkin ovat luvanneet tulla ajoittain haastamaan Helsingin jehuja tiistaisin, joten Helsingin tiistaikisoista on tulossa todella kovatasoinen sarja.
Laurila/Halmström piti lauantaina kolmessa viimeisessä lähdössä älyttömällä venevauhdillaan koko muuta fliittiä aivan pilkkanaan. Ihan kuin olisivat 49:illa ajelleet muiden killuessa femmoisaan. Herrat olivat selkeästi nopeimpia sekä kryssillä, että lenssillä. Kryssit ajoivat alaputkessa hurjalla vauhdilla ja omalla tyylillään ja lenssit tulivat agressiivisesti puuskasta toiseen leikaten. Koko muu fliitti katseli puolen kilsan päässä kateellisena huimapäiden ajoa. Muu Suomi piinasi kryssit ja ajeli välillä jopa slööriparaatia lenssillä iloisessa jonossa.
Ikävä kyllä sunnuntaina ensimmäisessä lähdössä hajonnut peräsin pudotti
Laurila/Halmstömin regatan kolmannelle sijalle. Peräsintä korjatessaan tekivät vielä akkuporakoneella reiän stooraan, mikä on jo aika hyvä suoritus. Viimeisessä lähdössä oksensivat omaan pakkiinsa hölmöilemällä todella oudosti lähdössä täysin luokan hengen vastaisesti. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta lähdön otteet olivat enemmän nakkikioskin jonoon sopivia. Oikeus onneksi toteutui, koska siinä rytinässä taisi mennä regatan voitto tai ainakin kakkossija. No ei se kolmonenkaan ole häpeä. Tappoasenne, jolla korjataan peräsin 20 minuutissa vesillä, ei ole ehkä paras mahdollinen kilpapurjehdukseen, ainakaan jos haluaa tasaista sarjaa ajella …
Sunnuntain ehdottomasti paras venekunta oli Lindfors/Halonen. Heillä meni lauantai viimeistä lähtöä lukuunottamatta totutellessa, mutta sunnuntaina purjehtivat lähes virheettömästi. Heikonen/Happonen teki kaikkensa heidät haastaakseen ja vääntö oli ajoittain aika tiukkaakin, mutta paremmillemme sunnuntaina hävisimme rehdissä ja hyvähenkisessä taistossa. Kokonaissijoitus oli nelonen, jonka he kyllä hyvillä otteillaan vähintäänkin ansaitsivat.
Raitojen ja Metherin venekunnissa viikonloppu meni osittain uusiin veneisiin ja rensseleihin tutustuessa, mutta on melko varmaa että venekuntien vauhti paranee kauden mittaan todella paljon.
Terävimmän kärjen takana käytiin koko viikonlopun ajan tiukkaa taistelua sijoista. Yleensä muutama kärkivene hieman karkasi, mutta muu klunga tuli todella tiukassa kasassa maaliin. Siellä on varmasti vääntöä ja hauskaa kisaamista riittänyt. Herra Valli joutui kuulemma lauantai yönäkin taistelemaan tuulta vastaan, kun unessa tornado iski hänen hotellihuoneeseen.
Toivottavasti kaikille jäi hyvät fiilikset viikonlopusta ja intoa lähteä Turkuun korjaamaan Naantalissa tehdyt virheet. Itsellemme ainakin jäi paljon parannettavaa omiin suorituksiimme, joten Turussa nähdään.
Kisanjärjestäjille erityiskiitos, kun järjestitte erinomaiset kisat erittäin lyhyellä varoitusajalla. Ensi vuonna tulemme mielellämme uudestaan Naantaliin.
Terveisin
Juha Happonen
Paluumuuttajan näkökulma
Purjehdin 505:ta aktiivisesti viimeksi yli kymmenen vuotta sitten, enimmäkseen fleetin puolivälin tienoilla. Luokan notkahtaessa 90-luvun alkupuoliskolla siirryin köliveneisiin, ensin X-99:n laidalle istuskelemaan ja sitten vuodesta -95 lähtien oman Albin Expressin
pinnaan. Expressillä ajelin 1-tyyppiä, LYSsiä ja IMSiä kuusi vuotta, ja projekti kulminoitui viime vuonna Express-luokkamestaruuteen ja suomenmestaruuteen avomeripuolella.
505 pysyi kuitenkin mielessä, ja kun Express-touhu alkoi maistua puulta päätin tehdä asialle jotain. Lisäksi katsoin, että nyt on viimeinen tilaisuus opetella purjehtimaan. Team Happosen onnellisen perhetapahtuman johdosta avautui tilaisuus päästä kisaamaan ”valmiilla” paketilla. Kävimme Juhan kanssa syksyllä pari kertaa vesillä ja vanhat askelmerkit tuntuivat löytyvän aika helposti. Yli kymmenen vuotta köliveneissä oli jättänyt jälkensä pinnakäteen, mutta muuten meno tuntui hyvältä.
Loppuvuodesta laadittiin tiukka veneenkorjaussuunnitelma ja rajallinen budjetti allokoitiin uuden fokan hankintaan. Alkukeväästä venettä sitten harsittiin kokoon todella hartaasti ja urakka tuntui loputtomalta…
Lopulta kuitenkin päästiin purjehtimaan (ja korjaamaan venettä lisää). Alusta lähtien kuitenkin vaikutti siltä, että kryssivauhti on hyvä, mikä valoi luottamusta tulevaisuuteen. Ongelma oli kuitenkin se, että ennen Naantalin kisaa emme ehtineet varsinaisesti harjoitella manöövereitä; aina kuin olimme vesillä ajoimme pipo tiukalla (470-coachin kommentti) harjoituskisaa, enimmäkseen Sampsaa vastaan.
Ja sitten tositoimiin eli Naantaliin. Lauantaina kolme starttia meni ihan mönkään, yksi onnistui jolloin voitimme oikean laidan joka olikin väärä. Haukansilmäinen Juha kuitenkin piti meidät tuulessa ja lensseillä lensimme. Jiipeissä lisäsin Juhan tehtävän haasteellisuutta ovelilla barberikuvioilla ja veneen keikuttelulla. Muillakin oli ilmeisesti ongelmansa, koska saalistimme peräkkäin kolme kolmossijaa.
Täytyy kyllä sanoa, että purjehdus meni melkoisessa melkoisessa sumussa, muistan lähdöistä lähinnä fokan ajolangat… Rutiini ei vielä oikein riitä maisemien ihailuun.
Neljännessä lähdössä voimat loppuivat ja minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa että vene ei kaatunut. Vetäydyimme ekan lenssin jälkeen kylpylään palautumaan ja psyykkaamaan Anttia.
Sunnuntain startit onnistuivat hyvin ja pääsimme ajelemaan vapaasti fleetin kärjessä. Turun sankarit kuitenkin painuivat molemmilla kerroilla vastustamattomasti ohi, ilmeisesti paremman tuulen lukemisen ansiosta. Lähtövoitot jäivät siis puuttumaan, mutta tasaisuudella
saavutettu regatan voitti lohdutti. Urakkaa helpotti pahimpien kilpakumppanien tuhoutuminen välinevaurioihin ja muihin enemmän tai vähemmän itse aiheutettuihin ongelmiin.
Voitto saavutettiin saumattomalla yhteistyöllä, minä aiheutin ongelmatilanteita ja Juha venyi todellisiin haamutorjuntoihin pitäessään kamat järjestyksessä ja veneen pystyssä. Helppohan sitä pinnaa on heilutella, kun on huippumies trapetsilla.
Jussi Heikonen
No comments yet.