Entinen kv-liiton pj Ali Meller on taas tuttuun tapaansa kirjoittanut sympaattisen raportin Grolsch-MM-kisoista.
2002 Grolsch International 505 World Championship
505-luokan jäsenet valitsivat länsi-Australian Fremantlen vuoden 2002 MM-paikaksi luottaen siihen, että ”Fremantlen tohtori” takaisi tuulisen kilpailun. Tohtori näyttytyi kuitenkin vain esikisan ja varsinaisen MM-kisan ensimmäisissa osapurjehduksissa. Muutoin kisat käytiin yhtä lähtöä lukuunottamatta heikoissa tai keskituulisissa keleissä. Useimmissa lähdöissä vallitsi plaanauskeli kryssillä ja slööreilläkin päästiin trapetsille.
Kuitenkin vain ensimmäisissä starteissa tuuli yli 10 m/s. Muutoin tuuli vaihteli vakaasta kohtuullisen voimakkaasta länsituulesta erittäin heittelehtivään ja puuskaiseen itätuuleen. Kisa-alueella meri oli matala, joten aallokko oli tyypillisesti lyhyt ja terävä odotetun valtameri sijasta. Koska torhtori kieltäytyi näyttäytymästä, tuuli temppuili kovasti: se kääntyili, kuoli pois ja aloitti välilä kokonaan uudesta suunnasta. Useita osapurjehduksia kesksytettiin ja aloitettiin uudelleen. Eräänä unohtumattomana, pitkänä päivänä ajoimme melkein kolme osapurjehdusta, joista saatiin tuloksiin vain kaksi. Porttilähdöt heikossa tuulessa olivat hankalia, joten niitä jouduttiin uusimaan. Yhdessä kisassa jänis myöhästyi.
Rata-alue ja läheiset rannat olivat upeita. 505-purjehtijat huolehtivat läheisten baarien, pubien, ravintoloiden ja kahviloiden täyttöasteesta, eikä Fremantle Sailing Clubkaan jäänyt osattomaksi tyytyväisten asiakkaiden virrasta. Uusi merimuseo avattiin kisojen aikaan. Siellä oli esillä mm. America’s Cupin 12-metrinen ja paikallinen kantosiipi-Moth. Toinen suosittu retkikohde oli Windrush Boats, joka oli juuri saanut valmiiksi ensimmäiset esikyllästetystä hiilikuidusta valmistetut hunajakennoytimelle rakennetut Fremantle-505 -veneet.
Nämä olivat ensimmäiset isolla spinaakkerilla ajetut MM-kisat. Ison spinnun ansiosta avotuuliosuudet ovat nyt tärkeämpiä ja ajotyyli on muuttunut skiffin suuntaan. Venettä ajetaan korkeassa kulmassa apina vaijerilla, puomi fokassa kiinni, etsitään puuskia ja jiipataan kerkeästi shifteissä. Sen tuulennopeuden ja aaltokoon haistaminen, jossa kannattaa leikkaamisen ja trapetsiajon sijasta ajaa suoraan merkille oli kuitenkin menestyksen avain.
505 näyttää veneeltä, jossa tekniikka ja virittäminen ovat pääosassa. Useimmat purjehdukset todistivat kuitenkin taas kerran, että purjehdustaidot ratkaisevat. Parhaat miehistöt löysivät aina oikeat puuskat ja shiftit. Erityisesti puuskaisessa itätuulessa ajetut kaksi lähtöä todistivat, että voiton vievät ympärilleen katsovat purjehtijat, jotka ottavat puuskat oikein sekä kryssillä että avotuulissa. Ian Barker ja Dan Cripps ottivat sijat 1 ja 2 siitä huolimatta, että jälkimmäisessä kisassa he joutuivat kaatamaan veneen spinnufallin sotkun selvittämiseksi!
Sekä Australian mestaruuskisat että maailmanmestaruuskisat olivat vakuuttava näyttö luokan koosta ja tasosta. Yhdistettyyn Australian mestaruuskisaan/esi-MM-kisaan osallistui 102 ja MM-kisaan 98 venekuntaa. Paitsi suurta joukkoa luokalle uskollisia 505-purjehtijoita paikalla oli myös suuri joukko purjehdusmaailman huippuartisteja:
- Entinen 505-maailmanmestari, olympiakisojen 49er-hopeamies ja maailmanmestari muissa luokissa Ian Barker, miehistönään Dan Cripps
- Kaksinkertainen 505-maailmanmestari, kaksinkertainen Australian 18 Grand Prix -mestari, kolminkertainen 49er-maailmanmestari Chris Nicholson veljensä kanssa.
- Moninkertainen Fireball-maailmanmestari, monien muiden luokkien maailmanmestari, moninkertainen Ison Britannian 505-mestari Ian Pinnell yhdessä Steve Huntin kanssa.
- Entinen 505-maailmanmestaripari Howard Hamlin/Mike Martin, joka voitti myös Australian 18 footer -maailmanmestaruuden (the JJ Giltinan).
- Tunnettu venearkkitehti ja America’s Cup -venesuunnittelija, ja 18-jalkaisten mestari Iain Murray vaimonsa Alex Murrayn trapetsipainona.
- Moninkertainen Australian 505-mestari Peter Chappell
- Entinen Etchell-luokan pohjois-Amerikan mestari Dan Thompson
- Entinen Laser II -mestari Andy Beeckman
- Entinen 470-luokan pohjois-Amerikan mestari Tim Collins
- Pip Pearson, Paul Elvströmin miehistö vuoden 1966 Australian mestaruuskisoissa, esikisoissa ja MM-kisoissa.
Australian laivue oli muutenkin vahva ja siinä oli mukana huippupurjehtijoita esim Sharpie-luokasta.
Mutta 505 ei kiehdo ainoastaan huiuppupurjehtijoita. Mukana oli sekamiehistöjä, pariskuntia ja suuri joukko hyviä junioripurjehtijoita, jotka Australian laivueet olivat innostaneet mukaan. Ja tietysti paljon luokan elinkautisia hyviä purjehtijoita, jotka pysyvät luokassa koko ikänsä siitä huolimatta, etteivät ikinä pääse huipulle. 505 on uskoakseni varsin haastava luokka aloittelijoille, koska vielä toiseksi viimeisestä sijoituksesta taistellessasikin voit joutua merkillä pakotetuksi pahaan paikkaan….
Ennen kisaa taitettiin ankarasti peistä voittajajoukkueesta ja ehdokaslista oli pitkä. Ja kisan seitsemän päivän aikana johdossa olikin eri aikoina peräti kolme eri venekuntaa.
Huipputiimit edustivat mielenkiintoisella tavalla eri tyylejä. Äärettömän huolellisesti harjoitellut ja virittäytynyt Long Beachin (USA) ”Team Tuesday” vei peräti kolme kuudesta ensimmäisesta sijasta. Krister Bergström /Thomas Moss (Ruotsi), joka harjoittelee yksin, tuli kolmanneksi. Erittäin lahjakas Chris Nicholson, joka ei säännöllisesti purjehdi fivellä, vei pitkän muissa veneissä vietetyn ajan jälkeen taas kisavoiton. Toinen erittäin hyvä ja lahjakas, mutta viime aikoina muissa veneissä purjehtinut tiimi oli Ian Barker/Dan Cripps, joka aloitti sarjansa sijoilla 7, 1, 2. Sen jälkeen se ei kuitenkaan pystynyt nousemaan neljättä sijaa korkeammalle ja jäi lopputuloksissa viidenneksi.
Viimeiseen lähtöön valmistauduttiin tilanteessa, jossa neljällä venekunnalla oli teoreettinen mahdollisuus voittaa mestaruus. Voittajaennuste näytti jopa vaihtuvan purjehduksen kestäessä, kun viisinkertainen maailmanmestari Krister Bergstrom ja Thomas Moss oli voittoasemissa. Sitten kuitenkin Nicholsonit ja vielä Hamlin/Martin onnistuivat pusertumaan ohi, ja
Bergstrom/Moss jäi pronssille.
Jälkeenpäin keskusteltaessa Bergstrom arveli, että hänen litteät purjeensa ja erityisen pienet High Aspect -kölinsä ja -peräsimensä oli ylioptimoitu odotetulle kovalle tuulelle ja pienemmälle aaltovastukselle. Kun keli sitten olikin hakkaavaa aallokkoa ja keskituulta, hän ei saanut veneeseen toivomaansa vauhtia. Bergstrom/Moss oli kuitenkin tasaisin sijoittuja. Se pystyi aina nousemaan huonosta lähtösijoituksesta fliitin läpi, mutta ei saanut yhtään parempaa sijoitusta kuin kolmas. Jos kaikki sijoitukset laskettaisiin yhteen, Krister olisi voittanut.
Nicholsonin veljesten työkaluna oli uusi hiilikuitu, pre-preg Van Munster 505. Masto ja evät olivat samanlaiset kuin muilla huipputiimeillä. Nicholsonit ovat hieman kevyempiä kuin muut huiput. Yleensä hakkaavan raskaan aallokon kuvitellaan suosivan raskaita, pitkiä trapetsimiehistöjä, mutta Nicholsonit todistivat toisin.
Australian mestaruuskisoje ensimmäinen lähtö alkoi 12 m/s tuulessa, joka pian nousi 14 metriin. Puuskissa mitattiin 15 m/s. Aallokko oli lyhyttä ja korkeata ja purjehtiminen hankalaa. 18 mastoa menetettiin turtleissa matalan veden takia, ja toisaalta spinnun täyttyessä juuri keulan hautauduttua aaltoon. Tästä verilöylystä huolimatta kilpailijat olivat erittäin tyytyväisiä uuteen isoon spinnuun. Fliitin veneissä näkyi koemastoja, joiden huippu oli tuettu tuplalevittäjillä ja ylävanteilla lisäkuorman kantamiseksi. Ensimmäisen kymmenen veneen joukossa oli kuitenkin vain yhdessä tällainen varustelu. Monet huipuista olivat vaihtaneet Proctor D:stä Cumulukseen.
Kun kisat olivat ohi ja kaikki maissa, fivet pakattiin nopeasti rannalla odottaviin 12 40 jalan konttiin. Pakkaaminen saatiin valmiiksi ennen palkintojen jakoa ja juhlia. Juhlat jatkuivatkin seuraavaan aamuun…
Malmön MM-kisoihin on aikaa vain seitsemän kuukautta. Purjehtijat jatkavat purjeiden ja evien kehittelyä, harjoittelua ja virittämistä paremman menestyksen toivossa.
——————
505-luokan vuosikokous (AGM) pidettiin eräänä aamuna ennen kilpailuja. Kireästä aikataulusta huolimatta asiat saatiin käsitellyksi loppuun. Tässä päääkohdat: tanskalainen Tom Böjland valittiin liiton puheenjohtajaksi, ranskalainen Jean-Baptiste Dupont varapuheenjohtajaksi.
Hiilikuitumastokiellosta äänestettiin ja kiellon purkamista ryhdytään valmistelemaan. Esitykseen sisältyy kuitenkin kääntyvien mastojen, siipimastojen ja ohutseinämäisten profiilien kieltäminen. Kolmen vuoden muutosperiodin aikana mastolla on minimipaino ja painopisteen minimikorkeus. Ehdotus menee seuraavaksi jäsenäänestykseen.
Saksa / Warnemunde valittiin MM-kisojen pitopaikaksi vuonna 2005.
—————–
Kokous päätettiin kiireellä, koska haluttiin aloittaa seuraava kisa. Keli aiheutti kuitenkin lykkäyksen, ja kokousta jatkettiin avoimella forumilla mittausteltassa.
Avoimen forumin pääkohdat:
- Keskustelua fliitin rakentamisesta, erilaisia kokemuksia: Seattle, San Diego, länsi-Australia ja Saksa.
- Esitettiin voimakasta mielenkiintoa läpilatoitettuun isoon ja fokkaan sekä High Aspect-fokkaan.
- Keskusteltiin alaportista pelkän alamerkin sijaan ainakin ensimmäisen avotuuliosuuden päätteeksi.
—————–
Maailmanmestaruuskisojen organisointi ja pito on iso työ. Vaikka länsi-Australian fliitissä on noin 30 venettä, monet tiimit joutuivat panostamaan jopa kahden viikon työn kilpailun eteen. Moni ihminen ansaitsee kiitoksemme. Valitettavasti en pysty nimeämään heistä tässä kuin muutaman: Stowellin perhe teki paljon töitä tapahtuman hyväksi, ja Mark Stowell pääsi silti vielä ajamaan kisassa. Olsenin perheen jäseniä tuntui olevan joka paikassa. Ali Murphy onnistui järjestelemään työnsä yliopistossa niin, että hän hoiti Fremantle Sailing Club kevytveneosastoa sekä ennen että jälkeen jokaisen purjehduksen auttaen purjehtijoita, myyden t-paitoja, grillaten makkaraa ja myyden vesipulloja. Lautakunnassa oli vapaaehtoisia, grillillä oli vapaaehtoisia, esi-MM-kisojen palkintojenjaossa vapaaehtoiset kaatelivat viiniä laseihimme. Paljon kiitoksia teille kaikille.
Ilman sponsoreiden tukea kilpailu ei olisi ollut mahdollinen. Pääsponsorit olivat Grolsch ja Ronstan (arvatkaa mitä olutta kisan päälle juotiin!). Lisäksi oli koko joukko paikallisia tukijoita. Kiitos kaikille sponsoreille!
Lopulta muutama sana omasta osallistumisestani: Kisaohjelmani oli heikossa kunnossa ja ennen kisaa mietin vakavasti voinko osallistua ollenkaan. Kun entinen liiton puheenjohtaja Pip Pearson kuuli tästä, hän peruutti oman ilmoittautumisensa ja tarjoutui gastikseni omaan Kyrwoodiinsa. Ilman Pipin suurenmoista uhrautumista en olisi voinut osallistua koko kilpailuun. Pip, pysy remmissä!
Alexander ”Ali” Meller
Driver, AUS 8499 Blue Slip
President, International 505 Class Yacht Racing Association
No comments yet.