KAUSI 2007

Laylinen laidalta - SM 2007

Laylinen laidalta

Vieroitusoireita, hirvittäviä vieroitusoireita kärsivällä ex. Five-pinnamiehellä oli tuuria päästä seuraamaan 2007 505 SM-kisojen viimeisen päivän loppuhuipennusta Melkin radan laidalle. Kolme tiukkaa ja tasaväkistä kisaa neppareiden ja Viklojen kanssa samalla radalla. Jo veneiden lukumäärä Five-luokassa kertoo että luokka voi edelleen erinomaisesti ja puolustaa paikkaansa Suomessa plaanaavien trapetsiveneiden kunkkuna.

Kahden päivän jälkeen tilanne oli kutkuttavan mielenkiintoinen kun Tampereen ja Turun venekunnat olivat tasapisteissä ja HSKn omat poijjaat tiukasti tuntumassa. Ekat lähdöt olivat Laylinen laidalta katsoen Melkin radalle poikkeuksellisia koska krysillä merellä poikkeuksellisesti vaikuttanut rintama antoi liftejä babiksen-halssille. Tutut kärkiveneet olivat kaikissa lähdöissä ekojen kryssien jälkeen fleetin keulilla mahdollisimman pienin eroin. Outer-loopin lensillä satunnainen tarkkailija huomasi kahden ensimmäisen lähdön aikana kahden eri koulukunnan filosofiset (tai jääräpäisyyden ?) erot. Valtaväki yritti ajaa lenssiä leikaten, mutta merituuli ei ollut noussut riittävästi jotta leikkauksesta aiheutunut pitempi matka olisi kompensoitunut kovemmalla plaani-vauhdilla. Samoin usea venekunta ajoi ”liian” leikkaavasti ja taas matka kasvoi. Vähemmistön koulukunta ajoi suoraan plattista aaltojen mukana, ja tuo vallinneessa alle 5-6 m/s tuulessa tuotti saman lopputuloksen, mahdollisesti jopa hieman etua leikkaaviin venekuntiin.

Kryssillä kärkiveneet ajoivat varsin konservatiivisesti toisiaan tarkkaillen. Muutamia irtiottoja oli nähtävissä fleetin reunoille, mutta mitään repäiseviä irtiottoja näistä ei näyttänyt saavan aikaan.

Päivän kahdessa ensimmäisessä lähdössä näkyi Sampsa-Antin ja Jari-Tuomaksen hyvä ja ripeä veneenkäsittelytekniikka etenkin spinnu-manöövereissä. Laidalta katsoen oli ilmeistä että jos spinnun saa vetämään ylämerkin jälkeen 10 sekunnissa sen sijaan että fundeeraa ensin 10 sek. ja sitten ”rakentaa” spinnua ylös seuraavat 15 sekuntia niin kärkiveneet pääsevät ottamaan sen ratkaisevan 50 metrin raon joka takaa vapaan slööri/lenssituulen. Kannattaa harjoitella. Tavoiteaika on alle 10 sek. poijun jälkeen spinnu vedossa ja gasti trapetsilla, vene täydessä plaanissa.

Viimeiseen lähtöön oli kisan kannalta katsojan kannalta erinomaisen jännittävät asetelmat. Raipe-Juha ja Sampsa-Antti olivat juuri niin tiukassa duellissa kuin luokan arvokisojen viimeiseen lähtöön sopiikin. Tampere vastaan Hesa fleetti. Ja parasta purjehdusjännitysnäytelmää olikin tarjolla.

Eka kryssillä lauma oli mahdottoman tasaisesti kasassa ylämerkillä ja kaikki kärkisijoista taistelevat veneet tiukasti toistensa kannassa. Ylämerkin kierron jälkeen Nässyn ja Hesan match-racing pari kyttäili toisiaan spinnun nostossa ja ilmassa oli jopa hieman protestihakuisuutta, mutta ammattimiehet olivat asialla eikä rumaan peliin annettu kummallekaan mahdollisuutta. Tuuli oli noussut mainioksi trapetsiplaanikeliksi ja nyt tuli hyvin esille meri-miesten rutiini aallokossa ja manöövereissä. Etenkin Jari-Tuomaksen veneenkäsittelyä oli ilo seurata, mutta hyviä olivat muidenkin terävimpien kärkiveneiden suoritukset. Jari-Tuomas purjehtivat kellon tarkasti ja etenkin slöörillä vauhti oli North-spinnulla nautinnollista katseltavaa. Sampsa-Antti purjehtivat viimeisen lähdön kellon tarkasti omassa hurmoksessaan ja plaanasivat maaliin kakkosina ja varmistivat että SM pokaalit pysyivät HSK:n fleetissä vielä seuraavankin vuoden.

Hienoa kisaa katsella, luokka voi edelleen hyvin ja on elinvoimainen useiden fleettiensä ansioista. Tulkoon mainituksi vielä että Laylinen laidalla mukana ollut nuori Zoom-purjehtija 13 v. totesi viimeisen lähdön aikana että ”Ei lähdetä vielä, tämähän on jännempää kun Salibandyn Suomenmestaruuden loppuottelu”….. ja hänelle Salibandy on sentään maailman tärkein asia, ennen purjehdusta.

Terveisin

”Satunnainen tarkkailija”