KAUSI 2003

Sivustaseuraajan raportti

Malmön MM-kisat sivustakatsojan silmin, kirj. Innocenti Bystander.
Eli mitä ihmettä oikein tapahtui ja miksi?

Suomalaisia oli ilmoittautunut 11 venekuntaa, joista keskimäärin 10 saapui kisapaikalle. Osa porukasta (viisaat ja lomilla siunatut) oli saapunut ajoissa katsastamaan olosuhteita Öresundin haasteellisille radoille.

Matka Malmöön sujui rattoisasti, kävimme Grännassa katsastamassa paikallisen polkagris-teollisuuden tuotteet (piparminttutanko) ja muutaman kerran kahvilla.
Tuttu reitti monille suomalaisille jollapurjehtijoille. Perille pääsimme iltapäivällä, samaan aikaan kun esikisoihin osallistuneet palasivat maihin. Veneet purettiin matkapaketeista ja rigattiin.

Seuraavana aamuna pääsimme tositoimiin testaamaan olosuhteita ja kansainvälistä venevauhtia. Gate-lähtötaidot olivat hieman ruosteessa, tämä aiheutti meille jatkuvasti ongelmia. MM-kisojen edetessä alkoivat lähdöt luistaa hieman paremmin. Otimme jopa muutaman hyvän lähdön. Onnistunut lähtö helpottaa kummasti isossa fleetissä: pääsee purjehtimaan vapaissa tuulissa ja on vapaus vendata tai jatkaa halssilla. Toki huonon lähdön voi korjata hyvällä purjehduksella, mutta vaikeampaa se taatusti on. Maailmanmestarit mm. yhdessä lähdössä joutuivat heittämään muutaman vendan keskivaiheilla 1. kryssiä takaamme pois. Lenssillä he nousivat 10 sijaa ollen 2.alamerkillä, me tipuimme n.35. Ei ollut kivaa.... Kantapään kautta tuli opittua uudestaan aika monta asiaa. Muistakaa tarkistaa veneet, helat, köydet ym. huolellisesti. Ainakin viiteen kertaan. Meille sattui välinerikkoja 3 lähdössä. Jatkopinna, ison skuutti, spinnuskuutti, kölin ylös/alas -säätö. Jatkopinna meni omasta virheestä, hiilikuitu napsahti poikki vendassa. Oli kiva purjehtia kovassa tuulessa istuen veneen sisällä.

Venevauhti tuntui olevan aika hyvä, yllätyksenä hyvä kevyen tuulen vauhti. Voisikohan johtua osittain uusista kotimaisista HA-foileista... Muutamien jenkkien kanssa oli ajoittain vaikeuksia nousun kanssa, overall-vauhti oli kuitenkin ihan ok. Vaatimaton loppusijoituksemme ei ollut kiinni vauhdista. Reittivalintojen kanssa oli välillä ongelmia. Varsinkin alkupuolella kisoja olimme muutamaan otteeseen 10 joukossa ylämerkillä, mutta onnettomien avotuulireittivalintojen ansiosta menetimme välillä raskaasti sijoituksia. Näytti siltä, että Öresundin sillan puoli veti melkein aina niemen takaa tulleen tuulen kääntymisen johdosta.

Virran voimakkuus oli yllätys jopa monelle vuorovesiin tottuneille englantilaisellekin: sivuvastaisen virran nopeus 3,7 solmua mitattuna ylämerkiltä. Virallisen tiedon mukaan virran piti olla voimakkaimmillaan noin 1 solmua. Muutaman kerran ylämerkillä edestämme osui vene merkinkierrossa poijuun, seurauksena ylimääräisiä piruetteja. Jotkut taas eivät ”huomanneet” osumistaan. Kerran meidänkin täytyi opetella uudestaan laylinelle meno kovassa virrassa, tuloksena tiukkaan paikkaan tehty venda, pari uutta vendaa, ulkomaankielisiä huutoja ja noin 15 venettä ohi....

Mielenkiintoinen efekti oli myös puuskavanat, varsinkin kovan tuulen lähdöissä tuuliputkeen pääseminen ja siinä pysyminen oli ns. lottovoitto. Eroa vieressä purjehtineisiin, ei niin onnekkaisiin saattoi tulla hetkessä satoja metrejä.

Yleisenä huomiona välinepuolella oli eurooppalaisen tyylin, tai oikeammin amerikkalais-eurooppalaisen tyylin esiinmarssi: suurin osa kärkiveneistä oli rigattu pieniä detaljeja lukuun ottamatta samalla tavalla. Kaikki on säädettävää. Tämä takaa mahdollisuuden optimoida veneen trimmi eri olosuhteisiin. Kölit oli uusimmissa virityksissä tehty myös pystysuunnassa säädettäviksi. Uuden, isomman spinnun sekä high-aspect foilien myötä ei köliä enää kallisteta slöörillä taaksepäin. Jos vene kallistuu liikaa, voi köliä nostaa vähän ylös. Fiveissä tuttu ongelma on köliaukon tiivisteiden ”vuotaminen”. Tämä aiheuttaa avotuulilla, köliä hieman käännettäessä taakse, veden virtaamisen kölilaatikkoon. Painoa tulee lisää ja virtaukset pohjassa häiriytyvät. Viisinkertainen maailmanmestari Krister Bergström oli ratkaissut ongelman tekemällä kölilaatikon alareunaan vetoketjuvirityksen. Kölin liikkuessa pituussuunnassa taaksepäin etuosan vetoketju sulkeutuu seuraten kölin etureunaa. Samaan aikaan takaosan vetoketju avautuu väistyen kölin takareunan tieltä. Mielenkiintoinen ja tehokas, joskin hieman monimutkainen viritys.

Amerikkalaisten hyvän menestyksen takana oli projekti nimeltä Team Tuesday. Nimi tulee viikonpäivästä, jolloin tiimiläiset menivät ulos harjoittelemaan, suurimmaksi osaksi venevauhtia. Kaikilla oli samanlaiset veneet, mastot, purjeet ja kölit. Systeemi toimii seuraavanlaisesti: säädöt merkitään selvästi näkyviin mitta-asteikoin samanlaisesti kaikkiin veneisiin. Perustrimmi asetetaan maissa samaksi. Mennään ulos ajamaan venevauhtia, yksi tekee jonkun muutoksen, joka merkitään ylös. Ajetaan taas venevauhtia ja katsotaan, oliko muutos hyvä. Jos oli, muut tekevät saman muutoksen jne. Tällä tavoin järjestelmällisesti toimittuna saadaan kaikille hyvä perusvauhti eri olosuhteisiin. Parhaat trimmit kulloisillekin olosuhteille merkitään ylös uudelleenkäyttöä varten. Tämä mahdollistaa oikea-aikaiset, nopeat trimmin muutokset. Kärkiveneet pystyivät pitämään venevauhdin hyvänä koko ajan olosuhteiden tai tilanteen muuttuessa. Ainakin allekirjoittaneella meni jokunen tovi katse köysissä purjehtimiseen, tilanteen seuraamisen ja taktiikan jäädessä taka-alalle. Tämä kostautui useimmiten välittömästi. Ainakin Helsingissä on aloitettu Team Tuesdayta vastaava projekti, veneet ovat käyneet säännöllisesti sovittuina päivinä pari kertaa viikossa ulkona ja välineitä on yhdenmukaistettu.

505-luokan sääntömuutoksen myötä kasvanut spinnu on otettu positiivisesti vastaan luokan keskuudessa, avotuulten ajaminen on entistäkin mielenkiintoisempaa. MM-kisoissa käytetty ratatyyppi, jossa slöörit ovat avoimia, aiheutti sen, että veneet leikkasivat slöörilläkin, jotkut tekivät ylämerkin jälkeen jiipin ja nostivat spinnun, ajoivat tiukkaa slööriä hetken, jiippasivat uudestaan ja ajoivat jiippimerkille. Moni onkin toivonut tiukempia slöörejä takaisin. Lenssi on muuttunut entistä taktisemmaksi. Jyrkästi leikkaamalla saavutettu vauhdin lisäys kompensoi moninkertaisesti lisämatkan. Ei kuitenkaan aina ja joka kerta, vaan oikea-aikainen ja –suuntainen leikkaus on tässäkin valttia. Purjehtijoille on jäänyt enemmän valinnan mahdollisuuksia. Veneiden vartiointi on vaikeampaa, koska etäisyydet ja leikkauskulmat ovat kasvaneet. Netissä käydäänkin paljon keskustelua ratojen muodosta, jotkut kannattavat ns. makkararataa (kryssi-lenssi-kryssi-lenssi jne.), toiset taas haluaisivat muuttaa kolmioradan slöörikulmia jyrkemmiksi. Ottamatta kantaa ratamuotoon (jyrkkä kolmiorata on hyvä ?) on tosiasia kuitenkin se, että isompi spinnu on tehnyt 505-purjehduksesta entistäkin haastavampaa ja nautittavampaa.

Spinnujen koko hakee vielä ns. optimia. Voittajavene ajoi mahdollisimman suurella, ns. monster-spinnulla. Allekirjoittaneella ja suurimmalla osalla muista veneistä oli ns. medium- malli. Eron huomasi lensseillä, iso spinnu oli hieman tehokkaampi. On mielenkiintoista nähdä, miten käy ensi vuoden MM:ssä Santa Cruzissa.

MM-kisojen järjestelyt toimivat yleisesti ottaen moitteettomasti, ruotsalaiset olivat saaneet rekrytoitua kisoihinsa hyvän organisaation. Radat olivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta hyvin asetettuja, tarpeeksi pitkiä ja suoria. Paras voitti, kisa oli kovaa ja kaikilla oli hauskaa.

Hannu Merikallio

(kirjoittaja on pitkäaikainen, aktiivinen 505-luokan harjoittelun sivustaseuraaja)