MAAILMANMESTARIN TRIMMIT
Vuoden 2001 voittajatiimi Wolfgang Hunger / Holger Jess antaa veneensä säädöt ja trimmitaulukot kaikkien käyttöön. Alkuperäinen juttu on saksalaisten kotisivuilla.
Näiden
sivujen kohderyhmä on vasta-alkajat. Trimmitaulukoiden ja maston, takilan
ja kölin tarkkojen mittojen avulla voidaan voittajan asetukset kopioida suoraan
toiseen veneeseen. Jokaisen mitan yhteydessä on kuvaus mittaustavasta. Lisäksi
annetaan vinkkejä lisätrimmeistä ja optimaalisesta varustelusta. Kokeneella
fivepurjehtijalla on tietenkin jo omat mittataulukot. Niitä kannattaa ehkä
verrata maailmanmestarin asetuksiin...
Suomen fiveilijät kiittävät mestareita!
Tässä
osoitteet kiitoksille ja parannusehdotuksille:
Holger Jess info@segelsportjess.de
Volker Görge endjer.goerge@t-online.de
Sisältö:
- Trimmitaulukot eri tuulennopeuksille
- Ison falli
- Fokan falli
- Fokan skuuttipiste
- Strutti
- Vantit
- Ison skuuttauskolmio
- Kikki
- Köli
- Puomiliikki
- Kunnari
- Trimmitaulukot mastolle ja kölille
- Vielä muutama tärkeä asia...
Trimmitaulukot eri tuulennopeuksille
Seuraavissa
taulukoissa on maailmanmestaritiimin asetukset eri tuulennopeuksilla.
Miehistön
paino vaikuttaa myös asetuksiin (erityisesti reikkiin).
-Ruorimiehen paino (Wolfgang Hunger):
78 kg
-Gastin paino (Holger Jess): 85 kg
Painorajat kevyelle, keskiraskaalle ja painavalle miehistölle ovat suurin
piirtein: 60/75, 70/85, 80/95 kg.
Maailmanmestaruus 2001 otettiin siis keskiraskaalla kipparilla ja melko painavalla
vaijeripainolla (suom huom: Portugalissa purjehdittiin erittäin kevyissä tuulissa!).
|
Maailmanmestarin trimmit 2001: Hunger/Jess, Super Spars M2, Bojsen-Møller-purjeet |
||||||
|
Järjestelmä/Tuuli |
0,5 - 1,5 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
|
7,80-7,78 |
7,80-7,78 |
7,75 |
7,70-7,68 |
7,65-7,63 |
7,58-7,55 |
|
|
48 |
50 |
51-52 |
55 |
60 |
65-70 |
|
|
Kokonaan ylhäällä, |
Kevyesti ylös tai neutraali |
Neutraali tai kevyesti alas |
Alas, ettei puomi (kikki) taivuttaisi mastoa liikaa |
Alas |
Alas |
|
|
Erittäin kireät, jotta saadaan esitaivutusta |
Erittäin kireät |
Vähän löysemmällä, mutta leen vantti ei saa vielä löystyä |
Vähän löysemmällä |
Kireät |
Kireät |
|
|
Luuvartissa |
Luuvartissa |
Luuvartissa, kova skuuttaus |
Keskellä |
Keskellä |
Keskellä |
|
|
Riippuu |
Riippuu |
Kevyesti sisää, mutta ei kiristystä |
Kiristä |
Tiukka |
Tiukka |
|
|
Kokonaan alhaalla, eteenpäin, jippaa |
Kokonaan alhaalla, jippaa |
Juuri ja juuri jippaa |
5 ast taakse, ei jippaa |
10-15 astetta taakse |
20 astetta taakse |
|
|
Merkissä |
1cm löysää |
2cm löysää |
Kireä |
Merkissä |
Merkissä |
|
|
Istu edessä , fokan skuutti hyvin löysä, skuuttipiste korkealla, fokan pitää olla ylhäältä auki! |
|
|
|
|||
Reikki
|
Mittaa reikki mittanauhalla maston huipusta peräpeilin ja pohjan leikkauskohtaan. Kiinnitä mittanauhan nollakohta ison fallin sakkeliin ja vedä nauha ylös tarkalleen siihen kohtaan, mihin iso yleensä vedetään. |
Huom: Useimmissa mittanauhoissa nollakohta alkaa eri kohdasta kuin nauha. Mittaa tyynellä säällä, niin saat tarkan mitan. Älä venytä mittanauhaa! |
Jotta mittaukset olisivat toistettavissa, huomaa vielä:
- Poista puomi mittausten ajaksi.
- Masto pidetään mittauksissa suorana. Käytä struttia apuna. Maston pitää liikkua vapaasti kannen aukossa. Tarkista maston suoruus joka mittauksessa vaikkapa tuomalla mittanauha maston takareunaa vasten. Mittanauhan etäisyyden mastosta pitää olla koko matkalla vakio. Tätä sanotaan myös strutin „neutraaliasennoksi“.
- Vantit säädetään taulukon mukaan.
- Tarkasti ottaen maston trimmit vaikuttavat myös reikkiin ja vanttien kireyteen.
- Merkit (tussikynällä) fokanfallin asetuksia varten helpottavat säätöä vesillä huomattavasti. Merkit voi tehdä suoraan mastoon. Referenssipisteenä voi olla esim fallin vaijeripuriste. Jos falli on hankalassa paikassa, on parasta tehdä pieni apunaruviritys näkyvään paikkaan parin plokin kautta (suom huom: erittäin monessa veneessä tämä näyttö on tuotu etulaipioon, johon saa myös hyvin näkyvät tussimerkit. Solmu apunarussa näyttää suoraan reikin. Naru kiristyy kuminauhan avulla. Laita vähintään kolme merkkiä: masto pysty, keskiasento, max reikki. Ks. Trimmitaulukko )
|
Yleistä: mitä kevyempi tiimi (ennen kaikkea vaijeripaino on olennainen), sitä enemmän pitää reikata tuulen yltyessä (enemmän reikkiä = enemmän kallistusta taaksepäin = pienempi reikkimitta). |
Huomautus: Monet ovat tutustuneet Ian Barkerin vuoden 1994 trimmitaulukkoon. Holger Jess –taulukot edellyttävät erilaista reikin mittaustapaa. Ian mittasi sisäpohjan ja peräpeilin sisäpuolen leikkauspisteeseen, Jess mittaa ulkopuolelle. Tästä johtuen Ianin taulukon luvut ovat noin 4 cm pienempiä. Lisäksi Ian antoi maston taipua vapaasti eli rammi ja ison puomi olivat paikoillaan. Jessin mittaustavassa masto pidetään rammilla aina suorana.. |
|
Taljan pitää olla vähintään 24:1 (mieluiten 32:1) ja sen pitää mahdollistaa reikkiasetukset välillä 7,80 m - 7,55m yllä kuvatun menetelmän mukaan. |
|
Fokan skuuttipisteen paikka mitataan kölin takareunasta (veneen keskeltä) skuuttiplokiin. Fokan skuuttipisteellä pitää ehdottomasti olla sisään/ulos ja ylös/alas –säädöt. Vasemmalla olevan kuvan säätötapa ei suinkaan ole ainoa oikea. Voit yhtä hyvin säätää sivusunnassa kiskon avulla ja ylös/alas-suunnassa barberin (narun) avulla kuten keskimmäisessä kuvassa. |
|
|
Kevyessä kelissä skuuttipistettä pitää voida nostaa jotta fokka saadaan ylhäältä reilusti auki. Nykyään fokan skuuttikulma on korkeammalla kuin ennen (erityisesti BM-purjeet). Jotta fokka saadaan ylipäätään skuutatuksi kyllin isoon kulmaan, pitää taaemman plokin olla varsin takana. |
|
|
Fokan skuutit pitää merkitä jotta fokka saadaan vendan jälkeen nopeasti oikeaan kireyteen. Vaaleassa skuutissa musta tussi toimii hyvin, mutta tummaan skuuttiin pitää merkki tehdä ompelemalla. |
|
Vinotuen mallinen strutti on tehokkain. Etukannelle asennettuna se tukee mastoa oikeasta kohdasta. Vaunun taljavälitykset: alas 16:1, ylös 2:1. |
|
|
Asenna strutin vaunuun kaksi pientä osoitinta. Merkkaa tussilla mastoon ne kohdat, joita käytettiin Reikkiasetuksia mitattaessa. Näitä kohtia kutsutaan siis kunkin reikkiasetuksen „neutraaliasennoksi“. Esimerkki: Olet merkannut reikkiasennot 1 = pystyssä, 2 = keskireikki, 3 = maksimireikki. Näitä vastaavat tietyt strutin asennot (reikkimittaukset tehtiin suoralla mastolla!). Merkkaa sitten samat 1, 2 ja 3 vaunun asemille. Näin saadut asetukset ovat kuitenkin vain perusasetuksia. Tavallisesti strutti on keskituulella ja pystyllä mastolla hiukan alempana ja kovalla tuulella vähän ylempänä kuin neutraaliasemassa. |
|
|
Kun
masto on pystyssä, ei vaunu saa vielä olla kiskon yläpäässä, koska erittäin
heikolla kelillä se pitää voida vetää ylös maston esitaivuttamiseksi.
Heikolla tuulella käytetty kova vanttipaine aiheuttaa lisäksi sen, että
saalingit taivuttavat mastoa, ison pussi on kohtuullisen pieni, ja iso
tvistaa kauniisti. |
|
Trimmitaulukot kuvaavat vanttien kireyttä vain kvalitatiivisesti. Jos haluat numeerisia arvoja: SuperSparin mittarilla „tiukka“ on noin 400 kg. |
|
|
Vanttien säädön taljavälityksen pitäisi olla vähintään 16:1. |
|
|
Vanttiasetuksille kannattaa tehdä selkeät merkinnät, jotta asetukset voidaan helposti toistaa. Jos säätö kulkee etulaipion vieressä, voit tehdä merkinnät suoraan laipioon kuten Bergström (kuva). |
|
Ison skuuttauskolmio määrää skuutin purjeeseen aiheuttaman vedon suunnan.
|
|
|
Ison skuuttauskolmio voidaan toteuttaa monella tavalla, kuten kuvista näet. Työläin ja kallein keino on asentaa lyhyt traveleri. Sen etu on säädössä tarvittava vähäinen voima. Yksinkertainen versio toimii kahdella taljalla. Kuulat asetellaan niin, että kun kolmio on ääriasennossa ja masto suora, skuutilla saadaan vielä jonkin verran painetta takaliikkiin. Oikean säädön löytäminen ei ole aivan yksinkertaista. Jos kolmio (sivusiirron taljat) tehdään liian kapeaksi, vetoa ei saada kyllin pitkälle luuvarttiin. Jos taljat ovat liian pitkät, keskituulella ei saada kylliksi painetta takaliikkiin (muutoin kuin lyhentämällä tuulen puolen taljaa). Kuvista kannattaa katsoa myös ison skuutin pään kiinnitys. Jotta plokit saadaan hyvin lähelle (ja siten puomi keskelle), et voi käyttää hunsvottiplokeja. Sen sijaan ison skuutti viedään suoraan keskiplokin narujen (erityisen suurten) koussien läpi ja varmistetaan kahdeksikkosolmulla. |
Kikki
|
Hyvän kikin välitys on vähintään 16:1. Liikkeen pitää myös olla kyllin suuri: kun halutaan reilu tvisti isoon, ei kikki saa kiristää. Toisaalta kun ajetaan isolla reikillä pitää voida vetää kunnolla puomia alas. |
|
|
Kuvan talja toimii hyvin. Vipukiristimet eivät yleensä toimi hyvin, koska niiden säätöalue on liian lyhyt. |
Köli
|
|
Fivessä on kaksi siipeä: yksi veden päällä – iso ja fokka toimivat yhdessä – ja yksi veden alla – köli (yhdessä peräsimen kanssa). Kumpikin on yhtä tärkeä (ja lähes yhtä kallis!). |
|
Kölilaatikon tiivisteiden pitää olla niin tiukat, että ne estävät veden vellomisen laatikossa. Taitettu purjekangas on hyvä ratkaisu. Etupäässä huulet koskettavat juuri toisiaan, takapäässä ne peittävät toisiaan muutaman millimetrin. Kölin edessä pitää lisäksi olla kumitiiviste. |
|
|
|
Tuulen voimistuessa köliä nostetaan enemmän ja enemmän. Tästä seuraa kaksi asiaa: keskipiste siirtyy taaksepäin seuraten purjepinnan keskipistettä reikattaessa. Toiseksi keskipiste siirtyy ylemmäksi helpottaen veneen pystyssäpitoa. Köliin kannattaa laittaa muutama tussimerkki: |
|
|
|
|
Pystyasento pitää merkata tarkasti. Muut asennot voidaan merkitä peukalotuntumalla (esim slööriasento), ne ovat joka tapauksessa vain suuntaa antavia. Mutta pystyasento on tärkeä: kölin ollessa pystyssä sen aiheuttama kulkuvastus on (suhteessa eteenpäin vievään voimaan) pienimmillään. Kuva kertoo miten pystyasento löytyy helpoiten. |
|
|
Kölin
paikka mitataan peräpeilin takareunasta kölin profiilin 30 % kohtaan.
Kölipultin paikalla ei ole tässä mittauksessa merkitystä. Jotta
kahden kölin paikkaa voidaan verrata, pitää painekeskiön paikka tietää.
Painekeskiö on kölin ollessa pystyssä aina 25-30 % kölin leveydestä.
Yksinkertaisuuden vuoksi käytämme tässä arvoa 30 %. |
|
|
Kölifallina toimii kuvassa esitetty järjestely hyvin. Köli nousee nimittäin voimakkaan kuminauhan vetämänä itsestään slööriasentoon, kun laskuköysi irroitetaan ylämerkillä. Köli saadaan kokonaan ylös irroittamalla köyden toinen pää. |
"Kireä" tarkoittaa niin kireätä, että puomiliikkiin tulee vaakasuora ryppy. Siis niin kireäksi kuin mahdollista, jopa mittamerkkiin asti. Edessä käytetään jotakin sopivaa kiinnitysmenetelmää, kuten sakkelia tai köydenpätkää. Jos puomiliikki on erityisen pitkä, sido se yksinkertaisesti köydellä maston ympäri.
Puomin etuhelassa on joskus sokalla varustettu reikä halssikulman kiinnitystä varten. Sitä ei yleensä voida käyttää ollenkaan, koska nykyaikaiset purjeet on leikattu niin, ettei mastoliikki ylety puomiin asti.
Nykyaikaisten purjeiden alaliikki on leikattu etuosastaan viistosti ylös. Kunnari kiinnitetään suoraan halssikulmaan. Kovalla kelillä vedetään kunnari alas. Purjeessa voi olla vielä toinenkin reikä vähän ylempänä, mutta sitä ei käytetä ollenkaan.
Vanhemmissa purjeissa on pitkä puomiliikki, ja niissä kunnari kiinnitetään
ylempään reikään.
Trimmi: Cunninghamilla ei ole paljon merkitystä. Siksi sitä ei esitetä
trimmitaulukoissakaan. Vain erittäin kovassa kelissä sitä kiristetään.
Taulukossa on mitta-arvot SuperSpar M2 -mastolle ja Bojsen-Møller –purjeille. Seuraavissa kappaleissa kerrotaan tarkkaan, miten arvot mitataan.
|
415 mm |
|
|
148 mm |
|
|
3050 mm |
|
|
3048 mm |
|
|
2320 mm |
|
|
4780 mm |
|
|
2500 mm |
Maston
pitää ehdottomasti seistä sivusuunnassa suorassa. Vedä mittanauhan pää ison
fallilla yläs ja mittaa rustirautoihin. Jos havaitset eroa, säädä vanttien
kiristysköysistä.
Katso jännitettyä rikiä 10-15 metrin etäisyydeltä. Vanttien pitää olla linjassa!
Ellei lähempänä oleva vantti peitä taaempaa, saalingit istuvat epäsymmetrisesti.
Tämä virhe pitää korjata siirtämällä saalinkia eteen- tai taaksepäin reiässään
eli tekemällä tarkoituksellinen epäsymmetria. Virhe on todennäköisesti syntynyt
vantin kiinnityshelan asennuksessa: hela ei ole asettunut aivan symmetrisesti
mastoon.
Masto ei saisi liikkua kannen läpiviennissä kovin paljon sivusuunnassa. Poista
liika klappi liimaamalla muovisuikaleita läpiviennin sivuseinämiin.
|
Saalingin pituus mitataan vantista maston seinämään. Kevyet tiimit voivat käyttää lyhyempiä saalinkeja (410 tai 405 mm), samoin keskipainoiset miehistöt kovassa kelissä (ks Tiimin paino). |
|
|
Saalinkikulma mitataan asettamalla viivain, latta tms vanttien väliin ja mittaamalla etäisyys siitä maston profiiliin. Paina saalingit mittauksen aikana taaksepäin, niin saat todellisen ajon aikaisen mitan! |
|
|
|
Saalingin korkeus mitataan kannen päältä saalinkiin. Segelsport Jessin varustamissa SuperSpar-mastoissa tämä mitta on vakio. |
|
Maston
ja vanttien paikka määrää saalinkien kulman ja pituuden. Saalingit ja
vantit muodostavat itse asiassa melko monimutkaisen geometrisen kokonaisuuden.
Yhtään mittaa ei voida oikeastaan tarkastella muista irrallaan. Mittojen
riipuvuus toisistaan pitää ymmärtää ennen kuin ryhdytään mittaamaan
oman veneen arvoja. Jos esim rustiraudat ovat eri kohdassa kuin näissä
taulukoissa, ei voida verrata saalinkipituuksia eikä -kulmiakaan! |
|
|
Maston paikka mitataan peräpeilin ja pohjan leikkauskohdasta mastoprofiilin takareunaan. Taulukossa annettu mitta (3048mm) on sääntöjen sallima minimi eli maston pitää olla mahdollisimman takana. |
Muuta tärkeää...
Merkkaukset
Trimmit ja tietyt köydet kannattaa ehdottomasti merkata. Tässä vielä yhteenveto:
- Fokan falli merkataan Reikin säätämiseksi.
- Vantit merkataan, jotta saadaan reikkiä vastaavat kireysmerkinnät.
- Spinnun fallissa pitäisi olla neulos tai tussimerkki, josta näkee heti onko spinnu kokonaan ylhäällä. Paras paikka on fallilukon kohdalla. Kovalla kelillä spinnusta ei aina voi tietää, onko se jo ylhäällä vai jo vedossa ja siksi raskas nostaa.
- Köliin merkataan kulma-arvot.
- Kölin nostoköyteen merkataan „kokonaan ylhäällä“.
- Fokan skuutteihin merkit kappaleen Fokan skuuttipiste mukaan.
Pituustrimmi
|
Heikossa kelissä miehistön painopiste pitää saada eteen, ettei perä laahaa. Yleensä ruorimiehen pitää istua ison skuuttikolmion etupuolella. Jotkut innokkaat ovat asentaneet peräpeilin tyhjennysreikien alle pleksiluukut, joista voidaan tihrustella, ettei peräpeili ui liian syvässä. |
|
|
Keskituulella vähäisessä aallokossa veneen koko vesilinjapituuden pitää olla käytössä, jotta päästään mahdollisimman korkealle. Veneen keulaosan pitää olla mahdollisimman pitkälti vedessä. Gasti näkee tilanteen melko hyvin trapetsilta; joskus täytyy pitää toista jalkaa vantin etupuolella. Aallokossa teepussi liikkuu eestaas, ettei keula uppoa liian syvälle aaltoihin. |
|
|
Kovalla
kelillä keulaaa pitää kevittää, jotta vene nousee helpommin liukuun
ja pysyy liu’ussa. |
