 |
505
VENEENÄ |
 |
505 - VENEEN
SYNTYHISTORIA
Englantilainen
John Westell suunnitteli 1950-luvun. Alussa uuden liukuvarunkoisen
18 -jalan pituisen veneen, joka oli tarkoitettu purjehdittavaksi
trapetsin avulla. Vene oli tyypiltään kahden miehen nostokölijolla,
jossa oli erikoisen suuri vedenpitä keulatankki. Max Johnson rakensi
1953 tämän Westellin piirtämän veneen, jonka nimeksi tuli "Coronet".
"Coronet" vietiin samana vuonna Ranskaan, jossa La Baule'in purjehduskeskuksessa
oli tarkoitus järjestää Kansainvälisen Purjehdusliiton (I.Y.R.U.)
valintakilpailut "parhaan mahdollisen kahden miehen nostokölijollan
löytämiseksi".
Kilpailuihin otti osaa kaksi Dutchman-venettä, Proctorin suunnittelema
Osprey, Uffa Foxin Jolly Boat ja Fleetwing, Jack Holtin Hornet
jne. John Westell oli itse Coronetin ruorissa. Hänellä oli vaikea
tehtävä selviytyä kahdesta FD:stä, jotka saattoivat lähteä radalla
eri suuntiin niin että ainakin toinen pääsisi edullisempaan tuuleen.
Coronet osoittautui nopeammaksi sivu- ja myötätuulessa, mutta
luovissa toinen FD pystyi jättämään sitä, mahdollisesti juuri
onnistuneen reitin valinan ansiosta. "Frithjofna"-niminen FD voitti
kilpailut, mutta tiukasti sen kannoilla tuli toiseksi Coronet.
Kolmantena oli toinen FD.
Tämä kuva
on 50 -luvun lopulta. Etualalla olevan veneen purjenumero on 150
ja sen takana olevalla veneellä 2! Johdossa olevan veneen numero
näyttää olevan 1, vaikka kuva ei ole aivan selvä.
Kansainväilisen liiton vihreä valo paloi nyt FD -veneelle. Ranskassa
ihastuttiin kuitenkin kilpailujen kakkoseen, Coronetiin. Mitoiltaan
hiukan pienempänä se olisi sopinut Ranskassa suosittuun Caneton-luokkaan,
ja niin Westelliä pyydettiin piirtämään pienennetty versio veneestään.
Sen pituudeksi tuli l6 jalkaa 6 tuumaa eli 5.05 m. Kilpailuissa
se kuitenkin osoittautui muita Caneton -luokan veneitä paljon nopeammaksi
ja niini siitä tehtiin aivan oma luokkansa, jonka nimeksi tuli 505.
Uusi luokka alkoi kasvaa nopeasti, ja kun veneen prototyypin hyvät
suoritukset La Baule'in kilpailuissa olivat tuoreessa muistissa,
Kansainvalinen Purjehtijaliitto -myönsi 505-veneelle kansainvälisen
luokan arvon vuonna 1955.
Vuoden 1957 lopulla päätettiin siitä, mikä vene pääsisi Rooman olympialaisiin
kahden miehen nostokölijollaksi. FD oli tietenkin vahva ehdokas,
ja sen pahimmaksi kilpailijaksi tuli 505, vanhan Coronetin pienennetty
muunnos. Vaaka kallistui jälleen FD:n hyväksi. Syyn kerrotaan olleen
se, että olympiakisojen isäntämaassa Italiassa oli ehditty rakentaa
40 veneen sarja Flying Dutchman -venettä, kun sen sijaan 505 ei
ollut (eikä ole vieläkään) levinnyt Italiaan.
Five-0-Five eli Viis-nolla-viis -luokasta ei siis tullut olympialuokkaa,
Monet epäilivät, että luokan kehitys päätttyisi tähän. Mutta he
erehtyivät. 505 jatkoi omalla voimallaan kasvuaan leviten yhä useampaan
maahan. Vuonna 1962 veneitä oli 1300 kappaletta, vuoden 1971 alussa
jo yli 4000 ja tänä päivänä lähes 9000 venettä.
Vuonna 1956 pidettiin La Baule'issa Ranskassa ensimmäiset 505-luokan
MM-kilpailut. Mestareiksi leivottiin ranskalaiset J.Lebrun ja P.Harinkouck,
mikä olikin ymmärrettävää, sillä luokka oli voimallisimmin levinnyt
juuri Ranskassa. Kahtena seuraavanakin vuonna MM-kilpailut pidettiin
samassa paikassa, jota voidaankin pitää 505-veneen todellisena "kotipaikkana".
Molempina vuosina mestariksi selviytyi tanskalainen monipuolisuusihme
P. Elvström gastinaan ranskalainen P.Poullain. Vuonna 1959 MM-Purjehdusten
tapahtumapaikkana oli Irlannin Cork. Voiton veivät ranskalaiset
M. Buffet ja P. Wolff. Kun vuotta myöhemmin taas kilpailtiin La
Baule'issa, nämä ranskalaiset olivat jälleen ensimmäiset.
MM-kilpailujen pitopaikka ja mestarit olivat tästä eteenpäin ensimmäiset
vuosien aikana seuraavat:
1961 Weymouth, Englanti- A. Cornu ja M. Pellmelle, Ranska
1962 La Baule, Ranska: K.Paul ja R. Noakes, Englanti
1963 Larchmont, U.S.A.: B. Farren-Price ja C. Hough, Australia
1964 Cork, Irlanti: J.Parrington ja C. Hough, Australia
1965 Tanger, Marokko: D. ja F. Farrant, Englanti
Lainattu M. A. Jokisen artikkelista vuodelta 1971 |
Pääsivulle
