505 VENEENÄ

505 - LUOKAN HISTORIA SUOMESSA

Vaikka kesä 1968 oli 505-luokan ensimmäinen varsinainen kilpailukausi Suomessa oli herra nimeltänsä A.G. Kuusterä jo vuonna 1962 rakentanut maamme ensimmäisen 505-sen. Purjenumerolla 1328 se purjehti muistaaksen Vanajavedellä ja oli tehty kylmälaminoimalla vanerista. Kuusterän poika Antti oli myöhemmin luokkaliittomme ensimmäisen sihteerin Matti A. Jokisen gastina.

SM-kisat 1969 HSS:n ulkopuolella  Helsingissä. Tästä kuvasta tehtiin  Hangon MM-kisoihin hieno juliste.  L-3377 on Mata Hari, Matti A.  Jokinen/Antti Kuusterä, joka sijoittui  kolmanneksi.

Ensimmäiset veneet tulivat maahamme 1967 ja vuoden 1968 kansainvälisillä venemessuilla Helsingissä oli luokan puheenjohtajan Lars-Jakob ”Lara” Fellmanin Parker-vene esitteillä. Silloin luokka kilpaili kovasti meillä pari vuotta suosiossa olleen, Paul Elvströmin suunnitteleman Trapez-veneen kanssa. Ensimmäiset SM-kisat purjehdittiin kesällä 1968 Esbo Segelföreningenin järjestäminä ja voittajaksi noin kuuden veneen laivueessa nousi Lara Fellman, joka saman vuoden syksynä osallistui 505-luokan MM-kisoihin Kielissä. Luokkaliiton aktiivisen toiminnan ansiosta 505:nen kasvoi nopeasti merkittäväksi kolmiorataluokaksi, olihan se niihin aikoihin äärimmäisen vaativa vene verrattuna esimerkiksi Finnjollaan, Viklaan, Windmilliin ja Lightning-luokkaan, jotka silloin hallitsivat kevytvenemarkkinoita. Suomen 505-liitto perustettiin vuonna 1968 ja toiminta jakautui Helsingin ja Turun laivuisiin. Aivan ratkaisevaa luokan kehitykselle oli se seikka, että Lara Fellmanin johdolla Porvoon Hamarista löytyi veneenrakentaja Herbert Lönnfors, joka talvella 1968-69 alkoi valmistaa 505-veneitä. Veneet rakennettiin edistyksellistä kerroslevytekniikkaa (sandwich) hyväksi käyttäen, jonka ansista rungosta tuli jäykkä ja kevyt. Kesti vuosia ennenkuin muut valmistajat alkoivat käyttää tätä nykyään kilpapursissa niin vallitsevaa rakennusmenetelmää. Kesällä 1969 vesillämme purjehti jo 17 505:sta, joista 8 oli valmistettu kotimaassa. SM-kisoissa oli mukana 12 venettä ja Merenkävijöiden järjestämän regatan voittivat 0-pistein Lönnfors-agentit Kari ja Jyri Wilén. Valmis vene ilman purjeita maksoi silloin 5364 mk (tänään noin 36 000 mk rahanarvon muutoskertoimella laskettuna)!

Kansainvälinen kilpailutoiminta oli vilkasta, koska 505-purjehtijat kävivät ahkerasti Ruotsin kevätregatoissa Uppsalassa ja Rastaholmissa, jopa Marstrandissa saakka. PM-kisoihin Tanskassa osallistuttiin ensimmäistä kertaa kesällä 1969 ja saman vuoden kesäkuussa turkulaiset vauhtiveljekset Stig ja Åke Carlsson olivat järjestäneet k.v. Silja Cup -regatan Airistolla. Siihen ruotsalaiset osallistuivat ahkerasti ja pirskeet ASS:n silloisella seuramajalla tulivat maailmankuuluiksi. Kaksi venekuntaa kävi vuonna 1970 MM-kisoissa Englannissa ja toivat sieltä tuliaisina oikeuden järjestää MM 1972 Suomen Hangossa. K.v. 505-liiton puheenjohtaja oli kuitenkin kauan siinä uskossa, että kilpailut pidettäisiin Hankössä Norjassa, joka siihen aikaan oli hyvin tunnettu regattakeskus. Vuonna 1971 alkoi suomalaispurjehtijat saavuttaa kansainvälistä menestystä. Wilénin veljekset voittivat kolmannella Lönnfors-veneellään Rastaholmin regatan, olivat 2. Kielin regatassa ja 4. Tanskassa järjestetyissä EM-kisoissa. PM-kisat järjestettiin Hangossa seuraavan vuoden MM-regatan harjoitteluna ja kärjessä oli kaksi veljesparia, Thörnerit Göteborgista ja Wilénit Suomesta. Suomessa luokka oli levinnyt Lahteen.

Samoista SM-kisoista hopeaa purjehtinut turkulainen Signora Cuccurulli, Henrik v. Knorring/Burre Trapp. Taustalla sen ajan hieno ruotsinlaiva.

Hangon MM-kisat 1972. Etualalla ruotsalainen Magnus Olsson/Göran Olsson sekä luokan veteraani Marcel Buffet, joka on kilpaillut luokassa 50-luvun lopulta saakka.

Muutama tyttökin oli mukana kilpailu- ja muussa toiminnassa 70-luvulla, tässä menestyksekkäin niistä: Gina Jansson, nyk. Bergenheim, kolmen lapsen äiti.

MM-kilpailut vuonna 1972 olivat liiton aktiivien kahden vuoden tiiviin työskentelyn ansiosta menestys. Mukana oli 75 venettä noin 12 eri maasta, Suomen kiintiö saatiin nostettua 10 veneeseen. Wilénin veljekset menettivät, johdettuaan koko viikon, mestaruuden viimeisen kilpailun viimeisellä luoviosuudella. Pronssimitalit olivat kuitenkin paras suomalaissaavutus 505-luokassa siihen asti. Hangon Casinolla pidetty riehakas regatta-illallinen päätyi myös historiaan; ravintola tyhjennettiin klo 11 poliisivoimin ja koko kaupunki suljettiin. Sen jälkeen ei 505-paidassa ollut viiteen vuoteen mitään asiaa Casinolle! Seuraavana vuonna suuri laivue otti osaa luokan 20-vuotisregattaan ja EM-kisoihin Ranskassa ja peräti neljä venettä lähetettiin MM-kilpailuihin Hong Kongiin. Matti Rouhiainen/Heikki Mustonen voittivat yhden lähdön ja 3 sijoittuivat 20 parhaan joukkoon. Aktiivinen matkustaminen eri regattoihin jatkui ja 505-liiton järjestämät messumatkat Tukholman venenäyttelyyn sekä talvinen Ski Yachting olivat jokavuotisia tapahtumia. 70-luvun lopulla alkoi Stadionilla viikottainen kuntopiiri, johon myöhemmin osallistui monen muunkin luokan edustajia.

Kuntoiluhetki Stadionilla 70-luvun keskivaiheilla. Henkilöt vasemmalta takana, Hatte Jansson, Mikko Brummer, puheenjohtaja Kari Wilén, Kari Pietilä, ja edessä sihteeri Nisse Lagerström, Håkan Sandström, valmentaja Chrisse Johansson ja mittamies Erkki Sipilä.

Kari Wilén