Trimmivinkit

Vuoden 2001 voittajatiimi Wolfgang Hunger / Holger Jess ovat antaneet veneensä säädöt ja trimmitaulukot kaikkien käyttöön. Alkuperäinen juttu on saksalaisten kotisivuilla. Näissä taulukoissa olevat trimmivinkit on päivitetty Holgerin 2007 päivitysten mukaiseksi.

Näiden sivujen kohderyhmä on vasta-alkajat. Trimmitaulukoiden ja maston, takilan ja kölin tarkkojen mittojen avulla voidaan voittajan asetukset kopioida suoraan toiseen veneeseen. Jokaisen mitan yhteydessä on kuvaus mittaustavasta. Lisäksi annetaan vinkkejä lisätrimmeistä ja optimaalisesta varustelusta. Kokeneella fivepurjehtijalla on tietenkin jo omat mittataulukot. Niitä kannattaa ehkä verrata maailmanmestarin asetuksiin…

Suomen fiveilijät kiittävät mestareita!

Tässä osoitteet kiitoksille ja parannusehdotuksille:
Holger Jess info@segelsportjess.de
Volker Görge endjer.goerge@t-online.de

Trimmitaulukot eri tuulennopeuksille

Seuraavissa taulukoissa on maailmanmestaritiimin asetukset eri tuulennopeuksilla.
Miehistön paino vaikuttaa myös asetuksiin (erityisesti reikkiin).
-Ruorimiehen paino (Wolfgang Hunger): 78 kg
-Gastin paino (Holger Jess): 85 kg

Painorajat kevyelle, keskiraskaalle ja painavalle miehistölle ovat suurin piirtein: 60/75, 70/85, 80/95 kg.
Maailmanmestaruus 2001 otettiin siis keskiraskaalla kipparilla ja melko painavalla vaijeripainolla (suom huom: Portugalissa purjehdittiin erittäin kevyissä tuulissa!).

Maailmanmestarin trimmit 2007: Hunger/Jess, Super Spars M2, Bojsen-Møller-purjeet
Tuuli	0,5 – 1,5 m/s	2-3 m/s	3,5 -5 m/s	5,5-8 m/s	8,5-10,5 m/s	>11 m/s
Reikki [m]	7,85-7,83	7,85-7,83	7,75	7,70-7,68	7,65-7,63	7,58-7,55
Fokan skuuttipiste [cm]	48	50	51-52	55	60	65-70
Strutti	Kokonaan ylhäällä, esitaivutusta	Kevyesti ylös tai neutraali	Neutraali tai kevyesti alas	Alas, ettei puomi (kikki) taivuttaisi mastoa liikaa	Alas	Alas
Vantit	Erittäin kireät, jotta saadaan esitaivutusta	Erittäin kireät	Vähän löysemmällä, mutta leen vantti ei saa vielä löystyä	Vähän löysemmällä	Kireät	Kireät
Ison skuuttikolmio	Luuvartissa	Luuvartissa	Luuvartissa, kova skuuttaus	Keskellä	Keskellä	Keskellä
Kikki	Riippuu	Riippuu	Kevyesti sisää, mutta ei kiristystä	Kiristä	Tiukka	Tiukka
Köli	Kokonaan alhaalla, eteenpäin, jippaa	Kokonaan alhaalla, jippaa	Juuri ja juuri jippaa	5 ast taakse, ei jippaa	10-15 astetta taakse	20 astetta taakse
Puomiliikki	Merkissä	1cm löysää	2cm löysää	Kireä	Merkissä	Merkissä
Lisäksi…	Istu edessä , fokan skuutti hyvin löysä, skuuttipiste korkealla, fokan pitää olla ylhäältä auki!	Istu edessä	Istu edessä

Reikki

Mittaa reikki mittanauhalla maston huipusta peräpeilin ja pohjan leikkauskohtaan. Kiinnitä mittanauhan nollakohta ison fallin sakkeliin ja vedä nauha ylös tarkalleen siihen kohtaan, mihin iso yleensä vedetään

Huom: Useimmissa mittanauhoissa nollakohta alkaa eri kohdasta kuin nauha. Mittaa tyynellä säällä, niin saat tarkan mitan. Älä venytä mittanauhaa!

Jotta mittaukset olisivat toistettavissa, huomaa vielä:

Poista puomi mittausten ajaksi.
Masto pidetään mittauksissa suorana. Käytä struttia apuna. Maston pitää liikkua vapaasti kannen aukossa. Tarkista maston suoruus joka mittauksessa vaikkapa tuomalla mittanauha maston takareunaa vasten. Mittanauhan etäisyyden mastosta pitää olla koko matkalla vakio. Tätä sanotaan myös strutin „neutraaliasennoksi“.
Vantit säädetään taulukon mukaan.
Tarkasti ottaen maston trimmit vaikuttavat myös reikkiin ja vanttien kireyteen.
Merkit (tussikynällä) fokanfallin asetuksia varten helpottavat säätöä vesillä huomattavasti. Merkit voi tehdä suoraan mastoon. Referenssipisteenä voi olla esim fallin vaijeripuriste. Jos falli on hankalassa paikassa, on parasta tehdä pieni apunaruviritys näkyvään paikkaan parin plokin kautta (suom huom: erittäin monessa veneessä tämä näyttö on tuotu etulaipioon, johon saa myös hyvin näkyvät tussimerkit. Solmu apunarussa näyttää suoraan reikin. Naru kiristyy kuminauhan avulla. Laita vähintään kolme merkkiä: masto pysty, keskiasento, max reikki. Ks. Trimmitaulukko )

Yleistä: mitä kevyempi tiimi (ennen kaikkea vaijeripaino on olennainen), sitä enemmän pitää reikata tuulen yltyessä (enemmän reikkiä = enemmän kallistusta taaksepäin = pienempi reikkimitta).
Huomautus: Monet ovat tutustuneet Ian Barkerin vuoden 1994 trimmitaulukkoon. Holger Jess –taulukot edellyttävät erilaista reikin mittaustapaa. Ian mittasi sisäpohjan ja peräpeilin sisäpuolen leikkauspisteeseen, Jess mittaa ulkopuolelle. Tästä johtuen Ianin taulukon luvut ovat noin 4 cm pienempiä. Lisäksi Ian antoi maston taipua vapaasti eli rammi ja ison puomi olivat paikoillaan. Jessin mittaustavassa masto pidetään rammilla aina suorana..

Fokan fallin säätö

Taljan pitää olla vähintään 24:1 (mieluiten 32:1) ja sen pitää mahdollistaa reikkiasetukset välillä 7,85 m – 7,55m yllä kuvatun menetelmän mukaan.

Fokan skuuttipiste

Fokan skuuttipisteen paikka mitataan kölin takareunasta (veneen keskeltä) skuuttiplokiin. Fokan skuuttipisteellä pitää ehdottomasti olla sisään/ulos ja ylös/alas –säädöt. Vasemmalla olevan kuvan säätötapa ei suinkaan ole ainoa oikea. Voit yhtä hyvin säätää sivusunnassa kiskon avulla ja ylös/alas-suunnassa barberin (narun) avulla kuten keskimmäisessä kuvassa.

Kevyessä kelissä skuuttipistettä pitää voida nostaa jotta fokka saadaan ylhäältä reilusti auki. Nykyään fokan skuuttikulma on korkeammalla kuin ennen (erityisesti BM-purjeet). Jotta fokka saadaan ylipäätään skuutatuksi kyllin isoon kulmaan, pitää taaemman plokin olla varsin takana.

Fokan skuutit pitää merkitä jotta fokka saadaan vendan jälkeen nopeasti oikeaan kireyteen. Vaaleassa skuutissa musta tussi toimii hyvin, mutta tummaan skuuttiin pitää merkki tehdä ompelemalla.

Strutti

Vinotuen mallinen strutti on tehokkain. Etukannelle asennettuna se tukee mastoa oikeasta kohdasta.

Vaunun taljavälitykset: alas 16:1, ylös 2:1.

Asenna strutin vaunuun kaksi pientä osoitinta. Merkkaa tussilla mastoon ne kohdat, joita käytettiin Reikkiasetuksia mitattaessa. Näitä kohtia kutsutaan siis kunkin reikkiasetuksen ”neutraaliasennoksi”. Esimerkki: Olet merkannut reikkiasennot 1 = pystyssä, 2 = keskireikki, 3 = maksimireikki. Näitä vastaavat tietyt strutin asennot (reikkimittaukset tehtiin suoralla mastolla!). Merkkaa sitten samat 1, 2 ja 3 vaunun asemille. Näin saadut asetukset ovat kuitenkin vain perusasetuksia. Tavallisesti strutti on keskituulella ja pystyllä mastolla hiukan alempana ja kovalla tuulella vähän ylempänä kuin neutraaliasemassa.

Kun masto on pystyssä, ei vaunu saa vielä olla kiskon yläpäässä, koska erittäin heikolla kelillä se pitää voida vetää ylös maston esitaivuttamiseksi. Heikolla tuulella käytetty kova vanttipaine aiheuttaa lisäksi sen, että saalingit taivuttavat mastoa, ison pussi on kohtuullisen pieni, ja iso tvistaa kauniisti.

Keskituulella tarvitaan purjeeseen painetta. Strutti on neutraali tai aavistuksen alempana. Näin saadaan myä hyvä nousukulma. Ja vielä kerran, mitä tarkoittaa neutraali: Strutti asennossa, jossa masto oli suora kun teit Reikkimittaukset.

Kovalla kelillä struttia vedetään alas. Tarkoituksena on estää kikkiä työntämästä mastoa eteenpäin, sillä kikin tehtävä on pitää puomi alhaalla. Reikin kasvaessa vedä struttia alemmas. Jos Gasti on kevyt, kiristä varoen alaspäin.

Vantit

Trimmitaulukot kuvaavat vanttien kireyttä vain kvalitatiivisesti. Jos haluat numeerisia arvoja: SuperSparin mittarilla „tiukka“ on noin 200 kg.

Vanttien säädön taljavälityksen pitäisi olla vähintään 16:1.

Vanttiasetuksille kannattaa tehdä selkeät merkinnät, jotta asetukset voidaan helposti toistaa. Jos säätö kulkee etulaipion vieressä, voit tehdä merkinnät suoraan laipioon kuten Bergström (kuva).

Ison skuuttauskolmio

Ison skuuttauskolmio määrää skuutin purjeeseen aiheuttaman vedon suunnan.

• Kevyellä kelillä kolmio vedetään tuulen puolelle. Näin puomi saadaan keskilinjalle, mutta takaliikki ei silti kiristy liikaa.
• Keskituulella kolmio on myös luuvartissa. Skuutin avulla takaliikkiä kiristetään reilusti.
• Kovalla kelillä kolmio on keskellä. Puomin ei enää tarvitse olla aivan veneen keskellä. Kun kolmio on koko ajan keskellä, ruorimiehen ei tarvitse säätää mitään vendoissa.

Kisko keskellä

Kisko luuvartissa

Talja keskellä

Talja luuvartissa
Ison skuuttauskolmio voidaan toteuttaa monella tavalla, kuten kuvista näet.

Työläin ja kallein keino on asentaa lyhyt traveleri. Sen etu on säädössä tarvittava vähäinen voima.

Yksinkertainen versio toimii kahdella taljalla. Kuulat asetellaan niin, että kun kolmio on ääriasennossa ja masto suora, skuutilla saadaan vielä jonkin verran painetta takaliikkiin. Oikean säädön löytäminen ei ole aivan yksinkertaista.

Jos kolmio (sivusiirron taljat) tehdään liian kapeaksi, vetoa ei saada kyllin pitkälle luuvarttiin. Jos taljat ovat liian pitkät, keskituulella ei saada kylliksi painetta takaliikkiin (muutoin kuin lyhentämällä tuulen puolen taljaa).

Kuvista kannattaa katsoa myös ison skuutin pään kiinnitys. Jotta plokit saadaan hyvin lähelle (ja siten puomi keskelle), et voi käyttää hunsvottiplokeja. Sen sijaan ison skuutti viedään suoraan keskiplokin narujen (erityisen suurten) koussien läpi ja varmistetaan kahdeksikkosolmulla.

Kikki

Hyvän kikin välitys on vähintään 16:1. Liikkeen pitää myös olla kyllin suuri: kun halutaan reilu tvisti isoon, ei kikki saa kiristää. Toisaalta kun ajetaan isolla reikillä pitää voida vetää kunnolla puomia alas.

Kuvan talja toimii hyvin. Vipukiristimet eivät yleensä toimi hyvin, koska niiden säätöalue on liian lyhyt.

Köli

Fivessä on kaksi siipeä: yksi veden päällä – iso ja fokka toimivat yhdessä – ja yksi veden alla – köli (yhdessä peräsimen kanssa). Kumpikin on yhtä tärkeä (ja lähes yhtä kallis!).

Huolla köli vähintään kerran kaudessa. Korjaa naarmut ja kolhut. Erityisen tärkeätä on, että etureuna ja siitä 2-3 cm taaksepäin on sileätä. Tee kynsitesti: vetele etusormen kynnellä varovasti ja tunteella pitkin profiilia. Jos kynsi tuntee jotakin, ota pakkelipurkki ja hiontapaperi esiin!

Kölilaatikon tiivisteiden pitää olla niin tiukat, että ne estävät veden vellomisen laatikossa. Taitettu purjekangas on hyvä ratkaisu. Etupäässä huulet koskettavat juuri toisiaan, takapäässä ne peittävät toisiaan muutaman millimetrin. Kölin edessä pitää lisäksi olla kumitiiviste.

Tuulen voimistuessa köliä nostetaan enemmän ja enemmän. Tästä seuraa kaksi asiaa: keskipiste siirtyy taaksepäin seuraten purjepinnan keskipistettä reikattaessa. Toiseksi keskipiste siirtyy ylemmäksi helpottaen veneen pystyssäpitoa. Köliin kannattaa laittaa muutama tussimerkki:

• Pystysuora
• Noin 5 astetta eteenpäin
• Noin 15 astetta taaksepäin
• Slööriasento

Pystyasento pitää merkata tarkasti. Muut asennot voidaan merkitä peukalotuntumalla (esim slööriasento), ne ovat joka tapauksessa vain suuntaa antavia. Mutta pystyasento on tärkeä: kölin ollessa pystyssä sen aiheuttama kulkuvastus on (suhteessa eteenpäin vievään voimaan) pienimmillään. Kuva kertoo miten pystyasento löytyy helpoiten.

Kölin paikka mitataan peräpeilin takareunasta kölin profiilin 30 % kohtaan. Kölipultin paikalla ei ole tässä mittauksessa merkitystä. Jotta kahden kölin paikkaa voidaan verrata, pitää painekeskiön paikka tietää. Painekeskiö on kölin ollessa pystyssä aina 25-30 % kölin leveydestä. Yksinkertaisuuden vuoksi käytämme tässä arvoa 30 %.

Miten siis verrataan kahden eri levyisen kölin paikkaa?
Käännä veneet kyljelleen. Paina kölit alas ja mittaa kölien leveys. Laske ja merkkaa 30 % paikka kumpaankin köliin, ja mittaa sitten tämän pisteen etäisyys peräpeilin ulkokulmasta.

Kölifallina toimii kuvassa esitetty järjestely hyvin. Köli nousee nimittäin voimakkaan kuminauhan vetämänä itsestään slööriasentoon, kun laskuköysi irroitetaan ylämerkillä.

Köli saadaan kokonaan ylös irroittamalla köyden toinen pää.

Puomiliikki

”Kireä” tarkoittaa niin kireätä, että puomiliikkiin tulee vaakasuora ryppy. Siis niin kireäksi kuin mahdollista, jopa mittamerkkiin asti. Edessä käytetään jotakin sopivaa kiinnitysmenetelmää, kuten sakkelia tai köydenpätkää. Jos puomiliikki on erityisen pitkä, sido se yksinkertaisesti köydellä maston ympäri.

Puomin etuhelassa on joskus sokalla varustettu reikä halssikulman kiinnitystä varten. Sitä ei yleensä voida käyttää ollenkaan, koska nykyaikaiset purjeet on leikattu niin, ettei mastoliikki ylety puomiin asti.

Cunningham

Nykyaikaisten purjeiden alaliikki on leikattu etuosastaan viistosti ylös. Kunnari kiinnitetään suoraan halssikulmaan. Kovalla kelillä vedetään kunnari alas. Purjeessa voi olla vielä toinenkin reikä vähän ylempänä, mutta sitä ei käytetä ollenkaan.

Vanhemmissa purjeissa on pitkä puomiliikki, ja niissä kunnari kiinnitetään ylempään reikään.

Trimmi: Cunninghamilla ei ole paljon merkitystä. Siksi sitä ei esitetä trimmitaulukoissakaan. Vain erittäin kovassa kelissä sitä kiristetään.

Maston trimmi ja köli

Taulukossa on mitta-arvot SuperSpar M2 -mastolle ja Bojsen-Møller –purjeille. Seuraavissa kappaleissa kerrotaan tarkkaan, miten arvot mitataan.

Saalinkipituus, kevyt tuuli	415 mm
Saalinkipituus, keski tuuli	410 mm
Saalinkipituus, kova tuuli	405 mm
Saalinkikulma (410 pituudella)	148 mm
Saalingin korkeus	3050 mm
Maston paikka	3048 mm
Vantin paikka	2615 mm
Vantin korkeus	4890 mm
Trapetsin korkeus	5700 mm
Trapetsin tweakerin korkeus	4950 mm
Spinnun fallin korkeus	5955 mm
Etustaakin paikka	4780 mm
Kölin paikka	2500 mm

Maston pitää ehdottomasti seistä sivusuunnassa suorassa. Vedä mittanauhan pää ison fallilla yläs ja mittaa rustirautoihin. Jos havaitset eroa, säädä vanttien kiristysköysistä.

Katso jännitettyä rikiä 10-15 metrin etäisyydeltä. Vanttien pitää olla linjassa! Ellei lähempänä oleva vantti peitä taaempaa, saalingit istuvat epäsymmetrisesti. Tämä virhe pitää korjata siirtämällä saalinkia eteen- tai taaksepäin reiässään eli tekemällä tarkoituksellinen epäsymmetria. Virhe on todennäköisesti syntynyt vantin kiinnityshelan asennuksessa: hela ei ole asettunut aivan symmetrisesti mastoon.

Masto ei saisi liikkua kannen läpiviennissä kovin paljon sivusuunnassa. Poista liika klappi liimaamalla muovisuikaleita läpiviennin sivuseinämiin.

Saalingin pituus, kulma ja korkeus

Saalingin pituus mitataan vantista maston seinämään. Kevyet tiimit voivat käyttää lyhyempiä saalinkeja (410 tai 405 mm), samoin keskipainoiset miehistöt kovassa kelissä (ks Tiimin paino).

Saalinkikulma mitataan asettamalla viivain, latta tms vanttien väliin ja mittaamalla etäisyys siitä maston profiiliin. Paina saalingit mittauksen aikana taaksepäin, niin saat todellisen ajon aikaisen mitan!

Saalingin korkeus mitataan kannen päältä saalinkiin. Segelsport Jessin varustamissa SuperSpar-mastoissa tämä mitta on vakio.

Maston vanttien paikka

Maston ja vanttien paikka määrää saalinkien kulman ja pituuden. Saalingit ja vantit muodostavat itse asiassa melko monimutkaisen geometrisen kokonaisuuden. Yhtään mittaa ei voida oikeastaan tarkastella muista irrallaan. Mittojen riipuvuus toisistaan pitää ymmärtää ennen kuin ryhdytään mittaamaan oman veneen arvoja. Jos esim rustiraudat ovat eri kohdassa kuin näissä taulukoissa, ei voida verrata saalinkipituuksia eikä -kulmiakaan!

Rustirautojen paikka mitataan peräpeilin ja pohjan liittymäkohdasta.

Etustaagin paikka mitataan peräpeilin ja pohjan liittymäkohdasta.

Maston paikka mitataan peräpeilin ja pohjan leikkauskohdasta mastoprofiilin takareunaan. Taulukossa annettu mitta (3048mm) on sääntöjen sallima minimi eli maston pitää olla mahdollisimman takana.

Muuta tärkeää…

Merkkaukset

Trimmit ja tietyt köydet kannattaa ehdottomasti merkata. Tässä vielä yhteenveto:

Fokan falli merkataan Reikin säätämiseksi.
Vantit merkataan, jotta saadaan reikkiä vastaavat kireysmerkinnät.
Spinnun fallissa pitäisi olla neulos tai tussimerkki, josta näkee heti onko spinnu kokonaan ylhäällä. Paras paikka on fallilukon kohdalla. Kovalla kelillä spinnusta ei aina voi tietää, onko se jo ylhäällä vai jo vedossa ja siksi raskas nostaa.
Köliin merkataan kulma-arvot.
Kölin nostoköyteen merkataan „kokonaan ylhäällä“.
Fokan skuutteihin merkit kappaleen Fokan skuuttipiste mukaan.

Pituustrimmi

Heikossa kelissä miehistön painopiste pitää saada eteen, ettei perä laahaa. Yleensä ruorimiehen pitää istua ison skuuttikolmion etupuolella. Jotkut innokkaat ovat asentaneet peräpeilin tyhjennysreikien alle pleksiluukut, joista voidaan tihrustella, ettei peräpeili ui liian syvässä.


Keskituulella vähäisessä aallokossa veneen koko vesilinjapituuden pitää olla käytössä, jotta päästään mahdollisimman korkealle. Veneen keulaosan pitää olla mahdollisimman pitkälti vedessä. Gasti näkee tilanteen melko hyvin trapetsilta; joskus täytyy pitää toista jalkaa vantin etupuolella. Aallokossa teepussi liikkuu eestaas, ettei keula uppoa liian syvälle aaltoihin.

Kovalla kelillä keulaaa pitää kevittää, jotta vene nousee helpommin liukuun ja pysyy liu’ussa.
Keskikelillä keulaa pitää pikkuisen kevittää.